Ne hetket, kun joku haju muistuttaa jostain tärkeästä tai ne hetket, kun musiikki muistuttaa tapahtumista.
Ja ne hetket on aina täysin perseestä. Ja ehkä toisinaan on levyjä, joita ei voi vieläkään kuunella, sillä ne muistuttavat kaikesta ja kaikkia, eikä niihin hetkiin palata.
Mutta uuden luominen niiden kaikkien vanhojen tilalle, on äärimmäisen helpottavaa. Lopulta ne kaikki hetket lukion käytävillä, kun oli lämmintä ja hymyjä ja läheisyyttä, eivät saavuta sitä kriittistä pistettä.
Ja toisinaan arvostan edelleen niitä hetkiä keittiössä, kun kahvikuppi lämmittää käsien välissä ja voi vain hymyillä, hymyillä ja hymyillä, eikä mikään voi saavuttaa, sillä olen saavuttamattomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti