Palatessani eilen, ruuhkaisesta Helsingistä, totesin ruuhkien olevan aivan käsittämättömiä. Tietenkin itselläni on kaikki aika elämässä, bussissa istuskellessani.
Jos olisin saanut euron jokaisesta autosta, jossa oli vain yksi ihminen, olisin saanut koko menopaluu bussilipun hinnan takaisin.
Helsingin ruuhkaisuudesta jaksavat valittaa ne, jotka itse joutuvat kokemaan ruuhkan, ja tietenkin se on ymmärrettävää. Kuitenkin niissä valittajissa on varmasti niitä, jotka ovat hyvin tietoisia aamu- sekä iltaruuhkista ja silti suosivat omaa autoiluaan julkisten ja kimppakyytien sijasta.
Ei tietenkään siinä mitään, mutta mitä enemmän autoja kulkee tyhjillään, sitä suuremmat ruuhkat ovat. Minulle on jotenkin käsittämätöntä, ettei täällä käytetä tarpeeksi kimppakyytejä tai julkisia kulkuneuvoja.
Siirtymällä julkisiin kulkuneuvoihin tai yrittämällä järjestää kimppakyytejä, varmasti ruuhkat pienenisivät. Jos auton kaikki viisi paikkaa olisi miehitettyinä, jäisi liikenteestä jo neljä autoa pois ruuhkauttamasta. Ja luku tietenkin kasvaa mitä useampi hyödyntää kimppakyytejä, julkisten hyödyntämisestä puhumattakaan.
Jos ei itseä ilmastonmuutos jaksa hetkauttaa, voisi ajatella ainakin sitä, että bensakulut pienenevät kun auto on täysi. Tietenkin auto kuluttaa enemmän bensaa, mitä täydempi se on, mutta jaettuna auton kuluttama bensa viidellä, on summa varmasti pienempi kuin se, että yksin täytyisi kustantaa oman autonsa bensan kulutus.
Myös stressin määrä vähenisi, jos suosisi julkisia, sillä ei itse tarvitse hermostua siitä ettei auto liiku yhtään mihinkään.
Itseäni ei stressannut se, että bussi seisoi lähes paikallaan moottoritiellä, sillä lopulta minulla oli kaikki se aika käytettävissä vain itseeni. Mikäs siinä istuskellessani ja lueskellessani lehtiä, kun itse ei tarvitse stressata yhtään mistään ja jos väsymys iski pystyi hyvillä mielin nukahtaa. Eikä asiaan tietenkään vaikuttanut se, että sain maailman parhaimman harjoittelupaikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti