Ja koska on hyvin vaikea olla hymyilemättä typerille kissoille kaappien päällä, auringolle, lämmölle, hymyille ja elämälle.
Eikä mikään oikeastaan voi mennä vikaan, sillä hymyt pelastavat aina ja se lämpö ja onni.
Ja ehkä toisinaan säälin niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä etsivät. Säälin niitä ihmisiä, jotka eivät osaa nauttia siitä onnesta, jonka käsiinsä saavat. Säälin myös niitä ihmisiä, jotka eivät osaa päästää lähelle, sillä mitä muuta toisista saa käsiinsä?
Säälin erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät ikinä osaa nauttia elämästään. Säälin niitä ihmisiä, jollainen itsekin olen ollut. Ehkä erityisen paljon säälin niitä ihmisiä, jotka eivät kaikesta huolimatta osaa vain olla itsensä kanssa, vaan rakentavat ympärilleen muurin siinä toivossa, ettei mikään satuttaisi.
En ole itsekään täydellinen, mutta ainakin yritän olla sellainen ihminen, jota ei tarvitse sääliä. Elämässä on vain yksi asia, jota ihminen ei kaipaa ja se on sääli. Sääli ei ikinä vie mihinkään vaan haurastuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti