Kaikki Pienet Koirat

Ja ehkä salaa haluaisin kovasti jättää kaikki koulutyöt ja käydä katsomassa Semifinalissa Itkevän tytön ja Kirahvi nimeltä Tuiken keikan.

Ja ehkä olen juuri niin onneton koulutöitteni kanssa ja pakenen.

Rabbit Heart

Toisinaan on äärettömän ihana maata lattialla, kuunnella musiikkia syntisen kovalla, kuunnella omaa hengitystä ja huomata olevansa yhtä kaiken kanssa.

On myös ihanaa huomata kärsivänsä edelleen unettomuudesta. Mutta onneksi Mother's little helperit auttaa, joten omatuntoni sallii vielä yhden kupin kahvia, soijamaidolla.

Shake It Out

Ehkä pieneen epätoivoon kesän suhteen vaivuttiin, kunnes muistin sen asian; asioilla on aina tapana järjestyä.

Ja koska en osaa tehdä muuta kuin lupauksia tulevalle kesälle tein niitä.

• Värjää tukka siniseksi, jos harjoittelupaikkaa ei aukene
• Juo kahvia parvekkeella
• Pussikaljattele
• Makaa nurmikolla
• Laske pilviä taivaalla

Oikeastaan asiat ei voi olla koskaan niin huonosti, ettei täällä pärjäisi. Tilini ei sentään ole miinuksella!

Ceremonials

Symbioosi lattian kanssa on aina täydellinen. Täydellistä on myös Florence and the Machine, kahvi ja aurinko.

Kerron ihan liian vähän ikävöiväni. Nyt on ihan hillitön ikävä, kaikkea ja kaikkia.
 

Saaressa On Aina Sunnuntai

Toisinaan herätyskello on rikkihappoa keuhkoille. Ja ehkä toisinaan olisi syntisen ihanaa jäädä makaamaan sänkyyn, antaa auringon tulvia sisälle ikkunoista ja olla välittämättä alkavasta päivästä.

Ja ehkä toisinaan istun liiankin kauan pöydän ääressä ja annan auringon lämmittää. Sillä toisinaan on ihana olla oikeasti välittämättä mistään.

Dog Days Are Over

Siinä vaiheessa, kun tilin saldo on viimeiset kolme viikkoa ollut karvan yli kaksi euroa, voi ehkä todeta olevansa aika pahasti kusessa. Ja vitutus on kyllä sanoinkuvaamatonta.

Samalla työharjoittelupaikka on täysin auki ja hakusessa, koulun kehitysyhteistyön tuet tulevat luultavasti ennemmin silloin kun Jeesus päättää syntyä uudestaan ja Kela on edelleen yhtä ihastuttava kuin aina.

Ja ehkä jään odottamaan sitä, että juoppohullu naapurini päättää pitää bileet, en saa kesäksi alivuokralaista, saan häädön asunnostani ja olen tuomittu asumaan solussa Helsingintiellä.

Kyllä elämä osaa hymyillä niin helvetin leveästi!

Breaking Down

Miten kukaan voi tietää mitä isona oikeasti haluaa? Lapsena itse halusin tulla palomieheksi, kunnes joku tarhassa kauniisti ilmoitti, ettei naisista yksinkertaisesti voi tulla palomiehiä, joten laskin siitä haaveesta irti.

Opiskelen tätä alaa, koska lukuisten riitojen saattelemana huusin isälleni autossa "No vittu, tätä mä alan opiskelemaan" ja sattumalta sormeni osui, Työvoimatoimistosta ikilainattuun, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opuksessa kestävään kehitykseen. Ja en kadu päätöstä opiskella kestävää kehitystä, haluaisin vaan ehkä enemmän.

Mutta toisaalta olen aina ollut hiukan suuruudenhullu ja halunnut aina paljon enemmän.

Ehkä kuitenkin käännyn ammatinvalintapsykologin puoleen. Se on kuulemma hyvä.

Small Ambulance

Anteeksi antaminen ja anteeksi pyytäminen ovat ehkä maailman vaikeimmat asiat. En kuitenkaan usko silmä silmästä taktiikkaan, vaikka toisinaan julmuudessani siihen haluaisin pyrkiä.

Lopulta en ole itse saavuttanut mitään toista satuttamalla, vaikka toinen olisi satuttanutkin. Lopulta kosto ei ole johtanut mihinkään, vaan lopulta siinä sokeassa kostossa on onnistunut polttamaan omat siipensä.

Olen antanut anteeksi muille ja ehkä tällä hetkellä on oma vuoroni pyytää anteeksi niiltä, joiden siipiä olen itse yrittänyt polttaa. Anteeksi pyytäminen on se vaikein osuus, sillä lopulta pelissä on kaikki tai ei mitään.

Mutta ehkä olen valmis menettämään kaikki ja vastaanottamaan en mitään. On sitä ennenkin onnistuttu nielemään oma ylpeytensä, joten ehkei se ole pahitteeksi nytkään.

Something I Must Tell You

Rakas Kela, 

pidän siitä, kuinka pidätte huolta opintotuistamme ja annatte meille jokapäiväisen leipämme. Kiitos myös siitä, että vuokran ja laskujen jälkeen, käteen jää kaksikymmentä euroa.

Kiitän myös siitä, kuinka haluatte periä minulta vuoden 2010 opintotuen takaisin, vaikka rahat, jotka tienasin, ovat opintoja edeltäneeltä ajalta. Kiitos myös tästä rakkaasta paperisotkusta, jota minun täytyy selvittää, sillä ette varmastikaan saaneet ensimmäisessä kirjeessäni kaikkia papereita.

Kiitos myös siitä kuinka säätelette tienaamisiamme opintojen aikana, sillä tuki, jonka teiltä saamme on päätä huimaava. Kiitos siitä, että maksatte opintotuen aina kuukauden neljäntenä päivänä, paitsi silloin kun päivä sattuu sijoittumaan viikonlopulle.

Haluan myös kiittää siitä, että pidätte huolen opiskelijoiden rappiottomuudesta ja ehkäisette meitä lankeamasta synteihin ahneus ja mässäily. Kiitos siis siitä, ettemme koskaan saa mahaamme täyteen ruokaa, vaan elämme niukasti kuun viimeiset päivät. 

Joten rakas Kela, olet perseestä.

Yours sincerely,

Tea

Last Post on the Bugle

Haluaisin ensimmäistä kertaa elämässäni kämppiksen. Sellaisen kämppiksen, joka söisi aina kaikki tekemäni leivokset ja leivonnaiset, eikä ikinä valittaisi siitä että leivon ihan liian usein. Samalla kämppikseni tekisi maailman parhaita vegaanisia ruokia ja meillä vaan olisi sanaton sopimus: minä leivon ja hän kokkaa.

On toisinaan niin vaikea saada ystäviä kahvittelemaan, sillä kaikilla on aina niin kiire. Eikä ongelmaksi muodostuisi mitään, jos vain itse tykkäisin syödä makeita leivoksia.

Joten, etsin kokkaavaa kämppistä, joka tykkää syödä vegaanisia leivonnaisia eikä ikinä valita siitä, että leivon ihan liian usein. Lupaisin myös tehdä kotiaskareita paljon usemmin kuin nyt ja valittamatta tietenkin.

Ehkä kuitenkin pitäisi opetella leipomaan vähemmän ja silloinkin leipoa jotain suolaista.

I Get Along

Olen erittäin ylpeä itsestäni, sillä vihdoin (sen suuremmitta) ongelmitta, onnistuin siirtämään kelloja kesäaikaan!

Näinä neljänä vuotena, jotka yksin ole asustanut, olen joka vuosi joutunut soittamaan vanhemmilleni ja kysyä "Anteeks, mutta paljon kello on?"

Ja okei, sitä ei lasketa, että olin laittanut herätykseni seitsemän kolmekymmentä uskoakseni kellon olevan kahdeksan kolmekymmentä, mutta oikeasti kännykkäni oli vaihtanut itsensä oikeaan aikaan yöllä tyynyni alla ja kello oli oikeasti seitsemän kolmekymmentä.

Ja voi ehkä olla etten edes jaksanut nousta ylös, vaikka kuinka olin uskotellut rupeavani pakertamaan rästieni parissa, joita ehkä sattuu olemaan yksitoista...

I Capture Castles

Se tunne, kun vihdoin tajuaa olevansa niskan päällä kaikesta ja kaikista, on äärettömän ihana.

On myös ihana tuntea itsensä oikeasti ja rehellisesti onnelliseksi, ihan vain pelkästään tajuaessaan elävänsä, keskittyessään omaan hengitykseen ja tunteassaan omat sydämen lyönnit.

On ihana löytää oma optimismi järkkymättömänä ja rakkaus maailmaa kohtaan ja se sama vanha mantra "Asioilla on aina tapana järjestyä", sillä kumma kyllä niin niillä aina on.

Enkä kuitenkaan tiedä ollenkaan mitään mitä tuleva tuo, mutta kumma kyllä se ei haittaa ollenkaan! Tiedän kuitenkin sen, että kesä on edessä ja se aurinko ja lämpö ja ne samat hymyt kaikkien kasvoilla.

Ja ystäväni sanoja lainaten "Onni on ihana asia, varsinkin kun saa kokea sitä itse", ja jos vähän saattaisinkin itkeä teen sitä onnesta. 

Stopp

Vegaaninen mannapuuro mansikkakiisselillä ja vegaaninen porkkanapiirakka, on ehkä maailman parasta.

Parhaiden joukkoon jaksavat liittyä koomat, Veronica Maggio ja illan viinit.

Ehkä toisinaan tarvitaan jotain niin ihanaa karkoittamaan paska päivä. 

Inga Kläder

Okei, olen hyvä tekemään lupauksia. Ja parempi olen rikkomaan niitä. Enkä ehkä ihan aina kuuntele itseäni tai järkeä, sillä lopulta "älä anna tehtävien kasaantua" tai "lue aina hyvin tentteihin"-periaatteet valuivat kauniisti viemäristä alas.

Huomasin myös syvän viha-rakkaussuhteen ruotsiin ja tänään olen katunut sitä päätöstä, etten lukiossa kirjoittanut ruotsia. Tietenkin myös äärettömän viisaana ihmisenä innostuin vain ruotsin pakollisista kursseista ja heti kun viimeisestä kurssista oli läpi päästy, huusin hoosiannaa käytävillä ja taisin jopa huutaa mantraa "Ei enää ikinä ruotsia!". Niin mitäs aina käykään, kun uhkaa maailmankaikkeutta ja käyttää sanoja ei ikinä...

Oma elämänohje lapsille siis on: Älkää todellakaan tehkö niin kuin minä teen vaan kuten sanon: Lukekaa tentteihin, älkää antako tehtävien kasaantua ja käykää ihmeessä se ruotsi (ja kirjoittakaa se ylioppilaskirjoituksissa), sillä hitto vie, sitä oikeasti tarvitaan vielä ammattikorkeassa ja vielä (uskokaa tai älkää) ihan oikeassa elämässä.

Ehkä hiukan toivoisin ihmettä; rikasta ruotsalaista aviomiestä, joka tottelee sanoja "Du måste diska om jag säger så."

Sokea Perhonen

Koko talven ja syksyn pannassa ollut Scandinavian music group on vihdoin saanut luvan nousta piilostaan. Sillä on kevät ja aurinko ja lämmintä ja ja ja...

Aina kevään kestosuosikki on saanut rinnalleen Olavi Uusivirran uusimman Elvis istuu oikealla. Ja rakastan, rakastan ja rakastan tätä, kevättä ja aurinkoa.

Ja aurinko lämmittää käsivarsia varmasti eilistä enemmän! Enkä voi olla hymyilemättä, sillä tiet ovat ihan oikeasti sulia ja voi vihdoin kaivaa kovia kokeneen pyörän kellarista.

Voisiko elämä tihkua yhtään enempää onnea? 

Vien Sut Täältä Pois

Ihmiseksi, jonka on äärimmäisen vaikea tehdä päätöksiä, olen onnistunut järjestämään elämäni melko järjestelmälliseksi. Ja vaikka toisinaan elämääkin suuremmat kysymykset ja päätöksenteot ovat; tehdäkö ruuaksi papuja vai tofua, olen onnistunut tekemään ihan helvetin isoja päätöksiä pienellä päänvaivalla.

Se haave, että voisin valmistua kolmessa ja puolessa vuodessa, on ihmeellisesti kyllä opintopisteiden perusteella hyvinkin mahdollista. Ja ehkä hiukan salaa yrittäisin tähdätä siihen, sillä lopulta: Mitä nopeammin saan opinnot tehtyä, sen nopeammin voin muuttaa Tampereelle. Tai Tukholmaan. Tai Prahaan. Tai Budapestiin...

Ja ehkä en kuitenkaan tiedä tarkalleen mitä elämältäni haluan, mutta ei sitä koskaan olekaan tiedetty juuri mistään mitään.

Auringon Lapsi

Unelmoin ikuisesta onnesta. Kesäisistä aamuista. Auringonnousuista ja aamukasteista. Ikuisista hymyistä. Luottamuksesta. Juhannuksesta. 

Miten Tässä Vielä Käy?

Note to myself: Vaikka luennot olisi kuinka epäkiinnostavia ja tylsiä, niillä kannattaa käydä, sillä sitten tenttiin luettaessa ei tarvitse todeta olevansa enemmän kuin kusessa.

Älä Sammu Aurinko

Kun on sairastanut lähemmäs kolme viikkoa sietämätöntä nuhakuumetta on-off rakkaussuhteella, olisi jo hiljalleen mukava vakiinnuttaa tämä on-off-suhde ihan totaaliseen off-suhteeksi.

Tulkoon Kesä

Ja ehkä kesä sais olla jo täällä. Mutta en mä valita, kyllä mä tykkään tästäkin. Hymyt on kuitenkin aina samoja.

 

Young Forever

Se tunne, kun aurinko lämmittää käsivarsia, voi huijata itselleen kesän vihdoin saapuneen tänne, kun on kaikissa asioissa vihdoin niskan päällä ja tuntee itsensä vilpittömästi niin onnelliseksi ettei tätä onnellisemmaksi voisi elämä muuttua.

Rakastan. Rakastan tätä yksinkertaisuudessaan ja rakastan tätä lämpöä, hymyjä sekä onnea.

Kevät on vihdoin tullut tänne.

Kahdeksanvuotiaana

Alakerran naapurini antoi luultavasti elämääkin suuremman elämänohjeen: "Älä koskaan luota miehiin, joilla on mustasankaiset aurinkolasit."

Niin, ehkä nuorena naisena kuitenkin olen luottamatta miehiin, jotka seisovat rappukäytävällä pelkissä pitkissä kalsareissaan ja syystä tai toisesta (enkä halua tietää miksi) matkaradio kainalossa.

Bluesmies karvalakkineen ja aina yhtä ympäripäissään, on tietenkin ihastuttavin näky aamu yhdeksältä.

Ehkä toisinaan mietin: Pitäisi kai olla vähän mukavampi ihminen.

Mikä Meitä Vaivaa?

Meillä syötiin aina perunaa, kun olin lapsi. Ehkä sitä taidettiin syödä lähes kaikkien muidenkin kotona, mutta kuusivuotiaana sitä on vaikea käsittää. Ainoa asia mitä silloin käsitin, oli vihani perunoita kohtaan ja se tieto ettei meillä syöty spagettia tarpeeksi usein.

Sen sijaan, että olisin sanonut uhmakkaasti Scarlett O'Haralaisittain "As God is my witness, I'll never be hungry again!" totesin lähinnä uhmakkaan typerästi "I'll never eat potatoes again!"

Ja kolme viikkoa reissussa syöden pelkkää riisiä kaalin kanssa, en voinut todeta kotiin saapuessani muuta kuin: Onko peruna koskaan voinut maistua paremmalta?

Se niistä lapsellisista uhoamisista ja siitä etten ikinä tule ostamaan kotiini perunaa saati syödä niitä keitettyinä. Sen siitä kai sitten saa, kun lähtee uhoamaan ja käyttämään sanaa ei ikinä.

Uptight

Missä vaiheessa viisaus muuttuu typeryydeksi, niin että lopputulos on aina plusmiinus nolla?

King of the World

Tämän vuoden ohjenuorat. Ja tällä kertaa lupaan pitää lupaukseni.

• Päätin mieluummin tanssia vesisateessa kuin odottaa myrskyn menevän ohi. 
• Hymyilen enemmän, vinosti ja leveästi. 
• En kadu mitään. 
• Nautin niistä hetkistä, kun saan toisen hymyilemään ja nauramaan. 
• Purkitan huonot päiväni. 
• Rakastan maailmaa entistä enemmän.
• En murehdi huomisia, menneitä tai mitä josseja. 
• Teen vain niitä asioita, joista välitän, sillä on vain tämä elämä, tässä ja nyt. 
• En miellytä muita.
• Annan pakkasen purra poskista.
• Arvostan niitä hetkiä, kun kuuntelee toisten hengitystä.
• Antaa hiljaisuuden toisinaan puhua puolestaan.

Give It All Up

Koska tätä vuotta on eletty jo tasan seitsemänkymmentä päivää (eli pienen ikuisuuden verran), lupaan kuitenkin toteuttaa kaikki asiat omasta listastani. Lupaan myös pysyä yhtä onnellisena kuin nyt, yrittää tehdä muut onnellisiksi, rakastaa, päästää ihmisiä lähelle ja luopua ylimielisen kusipään roolista.

Ainakin tähän mennessä listan toteuttaminen on alkanut lupaavasti.

• Käy Laosissa
• Tunne onnellisuus
• Älä kadu mitään mikä on joskus tehnyt onnelliseksi ja saanut hymyilemään

Ja lupaan hymyillä entisestäänkin yhtä leveästi. Sillä hymylläni voi ratsastaa läpi moottoriteiden helvetin.

Norway

Home Is Where Your Heart Is

Sain synninpäästön ja luvan hymyillä nykyistä leveämmin, sillä hymyni on toisinaan leveämpi kuin moottoritie.

Lupasin hymyillä ja pitää kiinni onnesta, enkä muistella menneitä. Ja huonojen päivien kohdatessa; purkitan ne enkä avaa niitä ehkä ikinä.

Kuulemma säteilen onnea, josta minun on pidettävä kiinni. Ja ihan oikeasti aionkin pitää siitä kiinni. On hassua kuinka täytyy matkata lähes maapallon toiselle laidalle, nähdäkseen ihan näin lähelle.

Boys in the Band

Delivery

On aina yhtä mukavaa saada Kelalta opintotuen karhuamiskirjeitä, varsinkin kun karhuttava osuus nousee yli kahden tuhannen.

Rakkauteni Kelaan on vankkumatonta, työkkärikään ei ole ikinä ollut yhtä ihana. Tulen siis rakastamaan tulevaa paperisotaa, sillä tietenkin on aina ihana palata Suomeen tällaisen yllätyksen saattelemana!

What Katie Did

Palaan kotiin neljän viikon jälkeen. Idea ei oikeastaan tunnu yhtään hassummalta.

The Good Old Days

Rome

Vanessa

Olen miettinyt sitä, mihin osittaiset kasvissyöjät vetävät rajansa? Miten pescovegetaristi oikeuttaa itselleen kalan syömisen? Kala on yhtä elävä ja tunteva olento, jota tehotuotetaan ihan samalla tavalla kuin sikoja tai kanoja.

Miten kalan syöminen on eettisempää tai edes ekologisempaa, sillä kalatuotanto rehevöittää meriä ja järviä, mikä tekee siitä melko kestämätöntä.

Ymmärrän, jos joku on valmis kalastamaan, tappamaan ja syömään kalansa. Mutta niiden, jotka mieluummin syövät riistokalastettua tonnikalaa tai tarhattua lohta, on turha mennä puhumaan kalan ekologisuudesta, sillä se on siitä kaukana.

Deep Forest Green

Kolme viikkoa reissussa, kulkien pitkin Laosia ja sydämeni jäädessä sinne, rakastuin ihan oikeasti.

Reissussa huomasin löytäneeni sisältäni sen äärettömän naiivin ihmisen, jonka usko ihmisyyteen, rakkauteen ja solidaarisuuteen oli lopulta horjumatonta. Ja vaikka kaiken sen olisi pitänyt kuolla, näkemäni itsekkyyden tieltä, jaksan silti uskoa.

Ja ihmisenä, joka ei ole ikinä eläissään rakastunut (eikä liiemmin uskonut siihen), tunsin oikeasti rakkautta maailmaa, elämää ja luontoa kohtaan. Samalla oikeasti huomasin mitä rakkaus oikeasti on.

Luang Prabangin morning market oli reissuni silmien avaaja tai ehkä kuitenkin sydämeni. Se eläinten kokema kärsimys oli ehkä itselleni liikaa ja se kivinen sydän, joka joskus siellä rinnassa on sykkinyt, murtui täysin.

On vaikea kuvailla sitä mitä siellä torilla koettiin tai nähtiin, mutta vääryys on paras sana mikä siihen tällä hetkellä yltää. Itselle elävät sammakot, joiden toinen jalka oli seivästetty ja pienet linnut mahdottoman pienissä häkeissään, olivat ihan liikaa.

hmisen julmuus eläimiä kohtaan järkytti. Voin sanoa olevani vieraantunut elämän riistämisestä, näinä seitsemänä vuotena, joina lakto-ovovegetaristi olen ollut. Mutta sääntönäni kuitenkin on; Se mitä itse et pysty tappamaan, sinulla ei ole oikeutta syödä sitä.

Niinpä itse en olisi voinut tappaa niitä sammakoita, valmistaa niistä ruokaa ja tarjoilla ystävilleni. Eikä lopulta niiden lintujen kohtalo kuulostanut kovin ihastuttavalta. Ne linnut oli pyydystetty sitä varten, että turistit ostaisivat niitä, vapauttaisivat ja saisivat hyvää karmaa. Ja ne jotka eivät tähän kohtaloon yllä, joutuvat myyjien ruuaksi.

Ja koska lintujen kohtalo järkytti, tein sen mitä pienenä maailman parantajana pystyin, ostin yhden häkin (valinta oli kamala!) ja vapautin kaksi lintua. Enkä taida kuitenkaan uskoa mihinkään karmaan, mutta haluan uskoa näiden lintujen valoisaan tulevaisuuteen.

Huomasin myös etten kykene kaatamaan puita, eikä se pelkästään johtunut olemattomista taidoistani, vaan siitä etten yksinkertaisesti vain halua tuhota jotain sellaista, josta ajan saatossa voisi tulla jotain uskomatonta.

Niinpä viidakossa, viidakkoveitsi kädessäni ja puuta lähinnä vuollen kuin sitä hakaten, huomasin olevani kykenemätön luonnon tuhoamiseen. Ja olisin halunnut tehdä niille puille samaa kuin lapsena takapihan pajuille: Etsiä kotoa jeesusteippiä, teipata kohdat mihin sattuu ja antaa ajan korjata.

En ehkä ole enää kahdeksan vanha, joka kantoi jesaria takataskussaan puiden ensiavuksi, mutta aatteet ovat pysyneet lähes samoina. Haluan kunnioittaa elämää ja maailmaa, sekä tuntea rakkautta niitä kohtaan. Ja ehkä olen yhtä naiivi kuin kahdeksanvuotiaana, mutta haluan uskoa ihmisyyteen, inhimillisyyteen ja rakkauteen, sillä oikeasti; Mitä muuta meillä olisi jäljellä?

Don't Save Us From Flames

Toivon kahta asiaa: salmiakkia ja sitä, että Flow kiinnittäisi M83. Ensimmäinen taitaa olla helpommin järjestettävissä.