Olen erittäin ylpeä itsestäni, sillä vihdoin (sen suuremmitta) ongelmitta, onnistuin siirtämään kelloja kesäaikaan!
Näinä neljänä vuotena, jotka yksin ole asustanut, olen joka vuosi joutunut soittamaan vanhemmilleni ja kysyä "Anteeks, mutta paljon kello on?"
Ja okei, sitä ei lasketa, että olin laittanut herätykseni seitsemän kolmekymmentä uskoakseni kellon olevan kahdeksan kolmekymmentä, mutta oikeasti kännykkäni oli vaihtanut itsensä oikeaan aikaan yöllä tyynyni alla ja kello oli oikeasti seitsemän kolmekymmentä.
Ja voi ehkä olla etten edes jaksanut nousta ylös, vaikka kuinka olin uskotellut rupeavani pakertamaan rästieni parissa, joita ehkä sattuu olemaan yksitoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti