Kahdeksanvuotiaana

Alakerran naapurini antoi luultavasti elämääkin suuremman elämänohjeen: "Älä koskaan luota miehiin, joilla on mustasankaiset aurinkolasit."

Niin, ehkä nuorena naisena kuitenkin olen luottamatta miehiin, jotka seisovat rappukäytävällä pelkissä pitkissä kalsareissaan ja syystä tai toisesta (enkä halua tietää miksi) matkaradio kainalossa.

Bluesmies karvalakkineen ja aina yhtä ympäripäissään, on tietenkin ihastuttavin näky aamu yhdeksältä.

Ehkä toisinaan mietin: Pitäisi kai olla vähän mukavampi ihminen.