Miten kukaan voi tietää mitä isona oikeasti haluaa? Lapsena itse halusin tulla palomieheksi, kunnes joku tarhassa kauniisti ilmoitti, ettei naisista yksinkertaisesti voi tulla palomiehiä, joten laskin siitä haaveesta irti.
Opiskelen tätä alaa, koska lukuisten riitojen saattelemana huusin isälleni autossa "No vittu, tätä mä alan opiskelemaan" ja sattumalta sormeni osui, Työvoimatoimistosta ikilainattuun, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opuksessa kestävään kehitykseen. Ja en kadu päätöstä opiskella kestävää kehitystä, haluaisin vaan ehkä enemmän.
Mutta toisaalta olen aina ollut hiukan suuruudenhullu ja halunnut aina paljon enemmän.
Ehkä kuitenkin käännyn ammatinvalintapsykologin puoleen. Se on kuulemma hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti