Okei, olen hyvä tekemään lupauksia. Ja parempi olen rikkomaan niitä. Enkä ehkä ihan aina kuuntele itseäni tai järkeä, sillä lopulta "älä anna tehtävien kasaantua" tai "lue aina hyvin tentteihin"-periaatteet valuivat kauniisti viemäristä alas.
Huomasin myös syvän viha-rakkaussuhteen ruotsiin ja tänään olen katunut sitä päätöstä, etten lukiossa kirjoittanut ruotsia. Tietenkin myös äärettömän viisaana ihmisenä innostuin vain ruotsin pakollisista kursseista ja heti kun viimeisestä kurssista oli läpi päästy, huusin hoosiannaa käytävillä ja taisin jopa huutaa mantraa "Ei enää ikinä ruotsia!". Niin mitäs aina käykään, kun uhkaa maailmankaikkeutta ja käyttää sanoja ei ikinä...
Oma elämänohje lapsille siis on: Älkää todellakaan tehkö niin kuin minä teen vaan kuten sanon: Lukekaa tentteihin, älkää antako tehtävien kasaantua ja käykää ihmeessä se ruotsi (ja kirjoittakaa se ylioppilaskirjoituksissa), sillä hitto vie, sitä oikeasti tarvitaan vielä ammattikorkeassa ja vielä (uskokaa tai älkää) ihan oikeassa elämässä.
Ehkä hiukan toivoisin ihmettä; rikasta ruotsalaista aviomiestä, joka tottelee sanoja "Du måste diska om jag säger så."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti