Helsinkiin satoi vihdoin lumi, kun hämeessä se oli vain toiveena. Toiveena on hanget korkeat nietokset ja ehkä parit kuumat kaakaot soijakermavaahdolla.
Tulevan vuoden lupauksina pidän ainakin (hiusten kasvattamisen ja värjäämättömyyden lisäksi) uusien ruokalajien tekemistä taidokkaasti. Ehkä minusta voisi kehkeytyä hyvä kokki. Lisäksi alan säästämään rahaa Afrikkaa varten, jos sinne pääsisi vuoden 2013 aikana.
torstai 29. marraskuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Harjun Takaa
Minulla on ehkä maailman parhaimmat ystävät, joita taidan ikävöidä aivan mieletömästi.
On ihanaa huomata, että nämä henkilöt ovat elämässäni, vaikka olenkin toisinaan ollut täysi mulkku, itkenyt päiväkausia heidän olohuoneissaan tai innostunut liikaa tanssimisesta yön pikkutunneilla ja ollut välittämättä kenestäkään muusta kuin omasta hengityksestä.
On ihana vierailla hämeessä, kun lopulta tietää siellä oman elämänkin toisinaan odottavan. Juureton olo ei oikeastaan haittaa, sillä lopulta tiedän elämän olevan mahdollisuuksia täynnä.
Ja Helsinki alkaa tuntua päivä päivältä enemmän jonkinsorttiselta kodilta.
On ihanaa huomata, että nämä henkilöt ovat elämässäni, vaikka olenkin toisinaan ollut täysi mulkku, itkenyt päiväkausia heidän olohuoneissaan tai innostunut liikaa tanssimisesta yön pikkutunneilla ja ollut välittämättä kenestäkään muusta kuin omasta hengityksestä.
On ihana vierailla hämeessä, kun lopulta tietää siellä oman elämänkin toisinaan odottavan. Juureton olo ei oikeastaan haittaa, sillä lopulta tiedän elämän olevan mahdollisuuksia täynnä.
Ja Helsinki alkaa tuntua päivä päivältä enemmän jonkinsorttiselta kodilta.
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Song For America
Tänään Destroyer keikkailee Tavastialla ja itse istun liputtomana vanhempieni luona ja kuuntelen uusinta Kaputt levyä kuulokkeista. Itsensä huijaaminen on parasta. No onneksi olen kuitenkin jo kyseisen bändin nähnyt. Silti harmittaa.
lauantai 24. marraskuuta 2012
Underwater Love
Ensimmäistä kertaa rentouduin (yksin) saunomalla ja juomalla yhden saunajuoman. Eikä mikään olisi voinut olla rennompaa.
Toisinaan elämä on rakennettu juuri niistä hetkistä, kun voi olla yksin ja saunoa ja juoda rauhassa pikkuhiljaa lämpenevää juomaa.
Toisinaan elämä on rakennettu juuri niistä hetkistä, kun voi olla yksin ja saunoa ja juoda rauhassa pikkuhiljaa lämpenevää juomaa.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Happiness Won Me Over
Unelmoin nykyään liikaa paosta jonnekin kauas lämpimään. Samalla ikuinen opiskelija haluaisi irrottautua tittelistään ja mennä töihin.
Vuodesta kaksikymmentä ja kymmenen on ikuisuus, siitä onnesta on ikuisuus, niistä hymyistä on ikuisuus, niistä ihmisistä on ikuisuus.
Ja vaikka nykyään hymyilen erilailla, olen onnellinen eri mittareilla, vuosikin on eri; ikävöin ihmisiä silti samalla tavalla. Ikävöin eniten niitä ihmisiä, joita ei tarvitsisi ikävöidä (ikävöin myös niitä samoja ihmisiä) ja mietin turhaan menneitä.
Toisinaan on vaikea päästää irti, mutta toisaalta tärkeimmistä ihmisistä on aina. Aina pitäisi jättää elämäänsä ne ihmiset, jotka saavat aikaa enemmän positiivista kuin negatiivista, mutta kun ne negatiiviset ihmiset ovat kultaakin tärkeämpiä, on vaikea lopulta totella vanhaa mantraa.
Taidan sitten vain olla tyhmä jätkä.
Vuodesta kaksikymmentä ja kymmenen on ikuisuus, siitä onnesta on ikuisuus, niistä hymyistä on ikuisuus, niistä ihmisistä on ikuisuus.
Ja vaikka nykyään hymyilen erilailla, olen onnellinen eri mittareilla, vuosikin on eri; ikävöin ihmisiä silti samalla tavalla. Ikävöin eniten niitä ihmisiä, joita ei tarvitsisi ikävöidä (ikävöin myös niitä samoja ihmisiä) ja mietin turhaan menneitä.
Toisinaan on vaikea päästää irti, mutta toisaalta tärkeimmistä ihmisistä on aina. Aina pitäisi jättää elämäänsä ne ihmiset, jotka saavat aikaa enemmän positiivista kuin negatiivista, mutta kun ne negatiiviset ihmiset ovat kultaakin tärkeämpiä, on vaikea lopulta totella vanhaa mantraa.
Taidan sitten vain olla tyhmä jätkä.
One More Cup of Coffee
Aamuni pelastajaksi on noussut Earl Grey soijamaidolla, sillä kahvi sanoutui elämästäni irti.
Enkä oikeastaan jää ikävöimään kahvia, sillä lopulta kun on oksentanut sen parina aamuna ulos, tyhmempikin ihminen tajuaa ettei sitä todellakaan pysty enää juomaan.
Ainakin seuraan lupaustani vähentää kahvin juomista, kuka olisi arvannut, että pystyn lopettamaan sen tyystin!
Enkä oikeastaan jää ikävöimään kahvia, sillä lopulta kun on oksentanut sen parina aamuna ulos, tyhmempikin ihminen tajuaa ettei sitä todellakaan pysty enää juomaan.
Ainakin seuraan lupaustani vähentää kahvin juomista, kuka olisi arvannut, että pystyn lopettamaan sen tyystin!
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Vanishing Point
Reilu kauppa, viljelijöiden puolella. Itse ainakin kuulun siihen kuluttajaryhmään, joka ostaa mieluummin reilua ja joka on sokeasti uskonut siihen hyvyyteen. Mutta lopulta, vaikka Reilu kauppa tekee paljon hyvää, olisi siinäkin niin paljon parannettavaa.
Ensinnäkin hinnat. Reilu kauppa maksaa viljelijöilleen korkeamman hinnan, kuin mitä he saisivat ilman Reilun kaupan sertifikaattia. Mielikuva on viljelijöistä, joilla oikeasti menee heti paljon paremmin kuin mitä ilman sertifikaattia, rahaa tihkuu ja elämä hymyilee. Lopulta, niin kuin jokaisesta sertifikaatista, pitää Reilun kaupan sertifikaatistakin maksaa.
Ja se mitä viljelijät saavat ylimääräistä omista baanaaneistaan, menee osa sertifikaatin ylläpitämiseen. Eli lopputuloksena on lopulta se, että Reilun kaupan viljelijöille jää käteen ehkä hiukan enemmän rahaa, mitä ilman sertifikaattia. Tähän ratkaisuksi tietenkin voisi olla sertifikaatin, joko maksuttomuus tai sitten suosiolla hinnan alentaminen. Tietenkin köyhimmät viljelijät voivat anoa avustusta tähän sertifikointikuluihin, mutta kuinka monelta köyhältä viljelijältä on kielletty avustus? Ja kuinka monta viljelijää on juuri tämän takia jäänyt pois koko järjestelmästä?
Eivätkä kaikki viljelijät pääse mukaan Reiluun kauppaan, vaikka haluaisivat. Johtuen varmasti osaksi liian korkeasta sertifikaatin maksusta tai osa vain siitä, ettei heitä vain saada mahdutettumaan järjestelmään. Tämä taas yksinkertaisesti luo epätasa-arvoa ja jakaa reiluihin tuotteisiin ja ei reiluihin. Lähtökohtana, ainakin itse pidän, maailmaa missä kaikki tuotteet ovat reiluja. Ei pitäisi lähteä miettimään reilun ja ei reilun välillä, ei sellaista maailmaa pitäisi olla, missä puntaroidaan jokaisen tuotteen eettisyys.
Reilun kaupan valvontajärjestelmää on myös kritisoitu siitä, etteivät he aina pysty valvomaan kaikkia viljelijöitään, jolloin pakosti tulee rikkomuksia. Pienistä rikkomuksista huomautetaan ja annetaan aikaa sen korjaamiseksi ja suurimmissa sitten jäädytetään kokonaan suuremmat maksut ja kielletään sertifikaatin käyttö, kunnes rikkomukset on oikaistu ja toimitaan sertifikaatin mukaisesti.
Tietenkin lähtökohtaisesti maailman pitäisi olla sellainen, missä viljelijät saisivat työstään reilun hinnan. Oli kyse sitten viljelijästä Brasiliasta tai viljelijästä Suomessa. Tiettävää on, että viljelijä Suomessa saa naurettavan vähän kasvattamistaan tuotteista, mutta viljelijä kehittyvissämaissa saa paljon vähemmän.
Joku voi ehkä sanoa, ettei maksut Reilun kaupan sertifikaatista ole juuri mitään, mutta unohdetaan se, ettei palkkataso ole lähelläkään sitä mitä meillä täällä. Pääosin siis Reilu kauppa tekee hyvää, mutta se voisi toimia vielä paremmin ja alentaa oman sertifikaattinsa maksua, jotta sen piiriin mahtuisi mahdollisimman paljon viljelijöitä. Jos sertifikaatin hintaa ei voida alentaa, voi sitten vaihtoehtoisesti maksaa viljelijöille enemmän.
Kauppoja ja maahantuojia taas pitäisi saada patistettua reiluun toimintaan ja saada heidät maksamaan viljelijöille enemmän.
Ensinnäkin hinnat. Reilu kauppa maksaa viljelijöilleen korkeamman hinnan, kuin mitä he saisivat ilman Reilun kaupan sertifikaattia. Mielikuva on viljelijöistä, joilla oikeasti menee heti paljon paremmin kuin mitä ilman sertifikaattia, rahaa tihkuu ja elämä hymyilee. Lopulta, niin kuin jokaisesta sertifikaatista, pitää Reilun kaupan sertifikaatistakin maksaa.
Ja se mitä viljelijät saavat ylimääräistä omista baanaaneistaan, menee osa sertifikaatin ylläpitämiseen. Eli lopputuloksena on lopulta se, että Reilun kaupan viljelijöille jää käteen ehkä hiukan enemmän rahaa, mitä ilman sertifikaattia. Tähän ratkaisuksi tietenkin voisi olla sertifikaatin, joko maksuttomuus tai sitten suosiolla hinnan alentaminen. Tietenkin köyhimmät viljelijät voivat anoa avustusta tähän sertifikointikuluihin, mutta kuinka monelta köyhältä viljelijältä on kielletty avustus? Ja kuinka monta viljelijää on juuri tämän takia jäänyt pois koko järjestelmästä?
Eivätkä kaikki viljelijät pääse mukaan Reiluun kauppaan, vaikka haluaisivat. Johtuen varmasti osaksi liian korkeasta sertifikaatin maksusta tai osa vain siitä, ettei heitä vain saada mahdutettumaan järjestelmään. Tämä taas yksinkertaisesti luo epätasa-arvoa ja jakaa reiluihin tuotteisiin ja ei reiluihin. Lähtökohtana, ainakin itse pidän, maailmaa missä kaikki tuotteet ovat reiluja. Ei pitäisi lähteä miettimään reilun ja ei reilun välillä, ei sellaista maailmaa pitäisi olla, missä puntaroidaan jokaisen tuotteen eettisyys.
Reilun kaupan valvontajärjestelmää on myös kritisoitu siitä, etteivät he aina pysty valvomaan kaikkia viljelijöitään, jolloin pakosti tulee rikkomuksia. Pienistä rikkomuksista huomautetaan ja annetaan aikaa sen korjaamiseksi ja suurimmissa sitten jäädytetään kokonaan suuremmat maksut ja kielletään sertifikaatin käyttö, kunnes rikkomukset on oikaistu ja toimitaan sertifikaatin mukaisesti.
Tietenkin lähtökohtaisesti maailman pitäisi olla sellainen, missä viljelijät saisivat työstään reilun hinnan. Oli kyse sitten viljelijästä Brasiliasta tai viljelijästä Suomessa. Tiettävää on, että viljelijä Suomessa saa naurettavan vähän kasvattamistaan tuotteista, mutta viljelijä kehittyvissämaissa saa paljon vähemmän.
Joku voi ehkä sanoa, ettei maksut Reilun kaupan sertifikaatista ole juuri mitään, mutta unohdetaan se, ettei palkkataso ole lähelläkään sitä mitä meillä täällä. Pääosin siis Reilu kauppa tekee hyvää, mutta se voisi toimia vielä paremmin ja alentaa oman sertifikaattinsa maksua, jotta sen piiriin mahtuisi mahdollisimman paljon viljelijöitä. Jos sertifikaatin hintaa ei voida alentaa, voi sitten vaihtoehtoisesti maksaa viljelijöille enemmän.
Kauppoja ja maahantuojia taas pitäisi saada patistettua reiluun toimintaan ja saada heidät maksamaan viljelijöille enemmän.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Surfing Bird
Voisin nukkua vuorokauden. Toisaalta heräilen yöllä enkä saa unta. Nukkuminen päivän puoliin on alkanut.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Cocoon
Unissani olin reissannut Pariisiin ja ihmetellyt sitä kauneutta ja mahdottomuutta, että olin siellä. Herätyskello heitti hapot keuhoille ja huomasinkin olevani jossain aivan muualla.
Tällä hetkellä haluaisin vain reissata jonnekin, ihan minne vain. Myanmarin kuuma kosteus houkuttelee, kun Laos-ikävä kasvaa päivä päivältä. On jotenkin naurettavaa, kuinka yksi kuukausi kaukana idässä sai varastettua sydämeni.
Mutta olin siellä niin onnellinen, onnellisempi mitä olin kuluneena kouluvuotenani ollut kertaakaan. Ja vaikka nyt todellakin olen äärettömän onnellinen, haluaisin vielä hymyillä lämpimille säille ja auringolle ja lisäillä aurinkorasvaa ja kuunnella paikallisten kieltä (ymmärtämättä sitä lainkaan) ja yksinkertaisesti vain pakahtua siihen kaikkeen erilaisuuteen ja helppoon elämänrytmiin. Laosiin on todella helppo rakastua.
Tällä hetkellä haluaisin vain reissata jonnekin, ihan minne vain. Myanmarin kuuma kosteus houkuttelee, kun Laos-ikävä kasvaa päivä päivältä. On jotenkin naurettavaa, kuinka yksi kuukausi kaukana idässä sai varastettua sydämeni.
Mutta olin siellä niin onnellinen, onnellisempi mitä olin kuluneena kouluvuotenani ollut kertaakaan. Ja vaikka nyt todellakin olen äärettömän onnellinen, haluaisin vielä hymyillä lämpimille säille ja auringolle ja lisäillä aurinkorasvaa ja kuunnella paikallisten kieltä (ymmärtämättä sitä lainkaan) ja yksinkertaisesti vain pakahtua siihen kaikkeen erilaisuuteen ja helppoon elämänrytmiin. Laosiin on todella helppo rakastua.
torstai 15. marraskuuta 2012
I Wanna Know
Siinä missä Talvivaarasta on tullut täysi farssi, on Israelin ja Palestiinan konflikti myös täysi farssi.
Israelin ja Palestiinan konflikti on siitä jännä, ettei oikeasti kumpikaan ole viaton tai kumpikaan oikeasti pahis. Kumpikin tekee hölmöyksiä ja omassa kostossaan ovat niin sokaistuneita, ettei kumpikaan taida oikeasti enää osata jättää kostoiskuja tekemättä. Lopulta tätä silmä silmästä on jatkunut vähän turhankin kauan ja itse ainakin haluaisin niiden jo loppuvan. Onko sillä edes enää väliä kumpi aloitti mitäkin?
Mutta konflikti ei lopu ennen kuin oikeasti toinen jättäytyy kokonaan pois selkkauksista (mikä näyttää olevan täysin mahdottomuus). Jos oikeasti Palestiina lopettaisi omat iskunsa, ei Israelilla olisi mitään syytä hyökätä palestiinalaisten kimppuun. Samalla, jos Israel kuitenkin hyökkää, olisi sen toimien paheksuminen paljon oikeutetumpaa (kansainvälisellä tasolla), jolloin myös israelilaisten tuotteiden boikotointi kansallisesti voisi toimiakin. Tästä tietenkin sitten syntyisi lopputulos, jolloin Israel lopettaa iskut Palestiinaan ja he voisivat vihdoin sopia omista rajoistaan uudelleen. Utopiaan on mukava uskoa.
Itse ainakin paheksun Gazan alueen saartoa, joka on aiheuttanut palestiinalaisille paljon pulaa mm. vedestä ja muista elintarvikkeista, joka on sitten johtanut humanitaariseen kriisiin. Puhumattakaan siitä, että terrori-iskujen varjolla rakennettu turvamuuri jakaa palestiinalaisten maat, jättäen Israelille hedelmällisimmät maat sekä vesivarat. Samalla on naurettavaa, ettei palestiinalaispakolaisilla ole minkäänlaista kansalaisuutta, sillä Irsael vetoaa siihen aikaan, kun heillä ei ollut kansalaisuutta arabimaissa. Heillä siis ei ole velvollisuutta antaa palestiinalaisille kansalaisuutta, tietenkin kansalaisuuden antaminen kuuluu maille, joihin pakolaiset ovat sijoittuneet (joten tietenkin, miksi siis yrittää olla mukava valtio, kun paskamainen on paljon mukavampi olla) Perustelut olla antamatta pakolaisille kansalaisuutta, tai edes ottaa heitä Israeliin, on täysin lapsellista.
Naurettavinta koko konfliktista tekee se, että itse juutalaiset ovat joutuneet toisessa maailmansodassa vainojen uhreiksi. Mitä Israel tekee palestiinalaisille, on melkeinpä samaa, mitä juutalaiset joutuivat kohtaamaan toisessa maailmansodassa, jossa heidän ihmisarvonsa oli täysin olematon (ja nyt palestiinalaisien ihmisarvo on täysin nolla). On jotenkin järjetöntä, etteivät juutalaiset muista omaa historiaansa, vaikkakin harva tuskin enää on elossa, jotka joutuivat vainot kokemaan.
Siltikin voisi kuvitella heidän tietävän kertomusten ja historian kautta, ettei samanlaista tarvitsisi enää kokea kenenkään. Huolimatta siitä mikä toisen uskonnollinen kanta on. On valitettavaa mitä juutalaiset joutuivat kokemaan toisessa maailmansodassa, mutta Israelin valtion pystyttäminen oli yksi paska virhe.
Israelin ja Palestiinan konflikti on siitä jännä, ettei oikeasti kumpikaan ole viaton tai kumpikaan oikeasti pahis. Kumpikin tekee hölmöyksiä ja omassa kostossaan ovat niin sokaistuneita, ettei kumpikaan taida oikeasti enää osata jättää kostoiskuja tekemättä. Lopulta tätä silmä silmästä on jatkunut vähän turhankin kauan ja itse ainakin haluaisin niiden jo loppuvan. Onko sillä edes enää väliä kumpi aloitti mitäkin?
Mutta konflikti ei lopu ennen kuin oikeasti toinen jättäytyy kokonaan pois selkkauksista (mikä näyttää olevan täysin mahdottomuus). Jos oikeasti Palestiina lopettaisi omat iskunsa, ei Israelilla olisi mitään syytä hyökätä palestiinalaisten kimppuun. Samalla, jos Israel kuitenkin hyökkää, olisi sen toimien paheksuminen paljon oikeutetumpaa (kansainvälisellä tasolla), jolloin myös israelilaisten tuotteiden boikotointi kansallisesti voisi toimiakin. Tästä tietenkin sitten syntyisi lopputulos, jolloin Israel lopettaa iskut Palestiinaan ja he voisivat vihdoin sopia omista rajoistaan uudelleen. Utopiaan on mukava uskoa.
Itse ainakin paheksun Gazan alueen saartoa, joka on aiheuttanut palestiinalaisille paljon pulaa mm. vedestä ja muista elintarvikkeista, joka on sitten johtanut humanitaariseen kriisiin. Puhumattakaan siitä, että terrori-iskujen varjolla rakennettu turvamuuri jakaa palestiinalaisten maat, jättäen Israelille hedelmällisimmät maat sekä vesivarat. Samalla on naurettavaa, ettei palestiinalaispakolaisilla ole minkäänlaista kansalaisuutta, sillä Irsael vetoaa siihen aikaan, kun heillä ei ollut kansalaisuutta arabimaissa. Heillä siis ei ole velvollisuutta antaa palestiinalaisille kansalaisuutta, tietenkin kansalaisuuden antaminen kuuluu maille, joihin pakolaiset ovat sijoittuneet (joten tietenkin, miksi siis yrittää olla mukava valtio, kun paskamainen on paljon mukavampi olla) Perustelut olla antamatta pakolaisille kansalaisuutta, tai edes ottaa heitä Israeliin, on täysin lapsellista.
Naurettavinta koko konfliktista tekee se, että itse juutalaiset ovat joutuneet toisessa maailmansodassa vainojen uhreiksi. Mitä Israel tekee palestiinalaisille, on melkeinpä samaa, mitä juutalaiset joutuivat kohtaamaan toisessa maailmansodassa, jossa heidän ihmisarvonsa oli täysin olematon (ja nyt palestiinalaisien ihmisarvo on täysin nolla). On jotenkin järjetöntä, etteivät juutalaiset muista omaa historiaansa, vaikkakin harva tuskin enää on elossa, jotka joutuivat vainot kokemaan.
Siltikin voisi kuvitella heidän tietävän kertomusten ja historian kautta, ettei samanlaista tarvitsisi enää kokea kenenkään. Huolimatta siitä mikä toisen uskonnollinen kanta on. On valitettavaa mitä juutalaiset joutuivat kokemaan toisessa maailmansodassa, mutta Israelin valtion pystyttäminen oli yksi paska virhe.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Walk On By
Joulukuussa esiintyy Korjaamolla El Perro Del Mar. Nyt kun kauan odottamani Grimes, otti ja meni peruuttamaan tämän kuun keikkansa, voin hyvällä omallatunnolla mennä tälle keikalle joulukuussa.
Väliäkös sillä, että käytin samaa tekosyytä käydä, viikko takaperin, DIIVin keikalla Kuudennella Linjalla. Hyvä tekosyy on aina hyvä tekosyy, ei kun...
Väliäkös sillä, että käytin samaa tekosyytä käydä, viikko takaperin, DIIVin keikalla Kuudennella Linjalla. Hyvä tekosyy on aina hyvä tekosyy, ei kun...
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Colour Fade
Etsin unta katsomalla Leijonakuningasta. En tiedä kumpi nyyhki enemmän, Simba vai minä, kun Mufasan kohtalo sineitöitiin. Mutta uni lopulta löytyi, vaikka sumunsekainen ilta sai unirytmin naurettavuuksiin.
Tänään aion ottaa rennosti, juoda paljon teetä ja uppoutua neuletyöhön. Ehkä kuitenkin juon pari kuppia kahvia.
Tänään aion ottaa rennosti, juoda paljon teetä ja uppoutua neuletyöhön. Ehkä kuitenkin juon pari kuppia kahvia.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Homesick
Siinä vaiheessa, kun pienempi kaupunki uinuu, on Helsinki täysin hereillä. Vastatuuli on viileä, mutta on ihana huomata Helsingin olevan muutakin kuin kolkkoa betonia.
Aina voi kuitenkin juoda paljon teetä ja kietoutua vilttiin. Ei sitä aina tarvitse nukkua, The Cure pelastaa, tänäänkin. Nukkuminen on muutenkin yliarvostettua.
Aina voi kuitenkin juoda paljon teetä ja kietoutua vilttiin. Ei sitä aina tarvitse nukkua, The Cure pelastaa, tänäänkin. Nukkuminen on muutenkin yliarvostettua.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Infinity
Ehkä siinä vaiheessa voi todeta neulovansa/virkkaavansa vähän liikaa, kun unissa pyörii samat ajatukset neuletöistä. Tähän sitä siis on tultu.
Juon siis enemmän kahvia. Suklaakakku voi käydä kyytipoikana.
Juon siis enemmän kahvia. Suklaakakku voi käydä kyytipoikana.
torstai 8. marraskuuta 2012
Awkward
Aina syksyn tullen on pakko aloittaa neulominen. Pimenevät illat, enteilyt lumesta, saatanallinen kylmyys ja kasautuvat koulutehtävät lähes pakottavat tarttumaan puikkoihin ja ostamaan itsensä vararikkoon kaikilla ihanilla langoilla.
Kuten viimekin syksynä, tein sen siis tänäkin syksynä. Viime syksy oli lähinnä neulomisen palauttamista mieleen, sillä sillon viime neulomisen välissä taisi olla ruhtinaalliset kuusi vuotta. Tänä vuonna neulominen on edennyt hiukan hard coremmaksi ja opettelin neulomaan palmikoita (and mind I say, niistä tuli niin kauniita!).
Syy pitkään neulomattomuuteeni taisi olla se kamala vaaleansininen villapaita, josta tuli aivan hirveä. Jostain syystä, Tea kuustoistavee, oli sitä mieltä, että vaaleansinisen villapaidan neuloo hetkessä ja siitä tulee niin kaunis. Siitä tuli niin iso, venynyt ja helvetin ruma, etten enää kehdannut koskea puikkoihin, saati oikeasti käyttää sitä rumilusta. Traumat olivat valmiit ja vannoin etten enää ikinä koske puikkoihin saati neulo mitään vaaleansinistä. No se vaaleansininen osuus on kyllä pitänyt, vielä tähän mennessä, hyvin kutinsa, mutta neulomisen sitten kuitenkin uskaltauduin aloittaa.
Ainakin näistä, monen vuoden tauon jälkeen, neuletöistä tuli melko kauniita. Varsinkin, kun oikeasti uskaltautuu kokeilemaan vähän vaativampaa neulosta. Käspaikka voi olla myös tämän ihmeen takana, sillä vasurina käsityötunneilla neulominen oli suoraan sanottuna niin perseestä, kun vain voi olla. Milloin piti kuikuilla opettajan selän takaa miten neulotaan, sillä hän ei osannut opettaa vasureita, tai odottaa tuskallisen kauan sitä, kun opettaja (joka nyt ihan vähän osaa neuloa vasureittain) miettii miten keksii nurjan silmukan neulonnan.
Nyt kun, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, opin oikeaoppisesti neulomaan nurjaa oli kaikki muu sitten lastenleikkiä. Ja oma hard core kausi jatkuu ja palautan mieleeni miten virkataan.
Jos neulomisesta oli jäänyt koulusta traumat, niin virkkauksesta sitäkin suuremmat. Ehkä en vieläkään ole päässyt yli siitä, kun jouduin istumaan opettajani sylissä koko luokan katsellessa, kun hän päätti opettaa miten lapsi opetetaan virkkaamaan. Voin kyllä sanoa, että virkkausta en oppinut (silloin) ja Tea seitsemänvee päätti vihata kyseistä opettajaa, kunnes osasi antaa anteeksi sitten yläasteelle mentäessä.
Kuten viimekin syksynä, tein sen siis tänäkin syksynä. Viime syksy oli lähinnä neulomisen palauttamista mieleen, sillä sillon viime neulomisen välissä taisi olla ruhtinaalliset kuusi vuotta. Tänä vuonna neulominen on edennyt hiukan hard coremmaksi ja opettelin neulomaan palmikoita (and mind I say, niistä tuli niin kauniita!).
Syy pitkään neulomattomuuteeni taisi olla se kamala vaaleansininen villapaita, josta tuli aivan hirveä. Jostain syystä, Tea kuustoistavee, oli sitä mieltä, että vaaleansinisen villapaidan neuloo hetkessä ja siitä tulee niin kaunis. Siitä tuli niin iso, venynyt ja helvetin ruma, etten enää kehdannut koskea puikkoihin, saati oikeasti käyttää sitä rumilusta. Traumat olivat valmiit ja vannoin etten enää ikinä koske puikkoihin saati neulo mitään vaaleansinistä. No se vaaleansininen osuus on kyllä pitänyt, vielä tähän mennessä, hyvin kutinsa, mutta neulomisen sitten kuitenkin uskaltauduin aloittaa.
Ainakin näistä, monen vuoden tauon jälkeen, neuletöistä tuli melko kauniita. Varsinkin, kun oikeasti uskaltautuu kokeilemaan vähän vaativampaa neulosta. Käspaikka voi olla myös tämän ihmeen takana, sillä vasurina käsityötunneilla neulominen oli suoraan sanottuna niin perseestä, kun vain voi olla. Milloin piti kuikuilla opettajan selän takaa miten neulotaan, sillä hän ei osannut opettaa vasureita, tai odottaa tuskallisen kauan sitä, kun opettaja (joka nyt ihan vähän osaa neuloa vasureittain) miettii miten keksii nurjan silmukan neulonnan.
Nyt kun, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, opin oikeaoppisesti neulomaan nurjaa oli kaikki muu sitten lastenleikkiä. Ja oma hard core kausi jatkuu ja palautan mieleeni miten virkataan.
Jos neulomisesta oli jäänyt koulusta traumat, niin virkkauksesta sitäkin suuremmat. Ehkä en vieläkään ole päässyt yli siitä, kun jouduin istumaan opettajani sylissä koko luokan katsellessa, kun hän päätti opettaa miten lapsi opetetaan virkkaamaan. Voin kyllä sanoa, että virkkausta en oppinut (silloin) ja Tea seitsemänvee päätti vihata kyseistä opettajaa, kunnes osasi antaa anteeksi sitten yläasteelle mentäessä.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Come Back
Kävin eilen ensimmäistä kertaa tekemässä ostokseni Lidlissä (muutenkin kuin ostamassa alkoholia). Kokemus oli samanlainen kuin aikoinaan retki Tarjoustalon syövereihin (miinuksena se hullaantuminen "Siiderit tarjouksessa. Nää on vaan euron! Kaikki pois, voi ei, halpaa!!1!!")
Mutta se järkytys, kun maksoin ostokseni! Korissa tuntui olevan enemmän epäterveellisiä ostoksia ja yleensä sillä määrällä tarvikkeita olisin maksanut pienen opiskelijan perseeni ruvelle, surkutellut sitä miksi näin pienen ihmisen täytyy olla aina nälkäinen ja uhitellut mielessäni, etten sitten syö mitään kuun lopussa.
Se hetki, kun myyjä epäselvästi mumisee ostoksieni loppusumman, tanssin Chandler Bingintyperää mahtavaa voitontanssia ja hymyilen typerää Goofy hymyä. Opiskelijan autuus, rahaa ehkä sittenkin voi (no ei nyt ihan tässä kuussa sentään, haha!) käyttää muutamiin keikkalippuihin.
Mutta maksoin kaiken ihan kiltisti, en tanssinut ostoksia pakatessani enkä tainnut myyjällekään kovin leveää hymyä väläyttää. Autuus tosin jäi ja usko siihen, että tässä maassa oikeasti voi olla melko halpaa soijamaitoa!
Mutta se järkytys, kun maksoin ostokseni! Korissa tuntui olevan enemmän epäterveellisiä ostoksia ja yleensä sillä määrällä tarvikkeita olisin maksanut pienen opiskelijan perseeni ruvelle, surkutellut sitä miksi näin pienen ihmisen täytyy olla aina nälkäinen ja uhitellut mielessäni, etten sitten syö mitään kuun lopussa.
Se hetki, kun myyjä epäselvästi mumisee ostoksieni loppusumman, tanssin Chandler Bingin
Mutta maksoin kaiken ihan kiltisti, en tanssinut ostoksia pakatessani enkä tainnut myyjällekään kovin leveää hymyä väläyttää. Autuus tosin jäi ja usko siihen, että tässä maassa oikeasti voi olla melko halpaa soijamaitoa!
tiistai 6. marraskuuta 2012
All Those Friendly People
Koska syksyllä väistämättään haluaa aina kuunnella vähän melankolisia biisejä, pitää olla niitä rohkaiseviakin. Ei se syksy nyt niin perseestä ole...
Florence and the Machine - Shake it Out
Ewert and the Two Dragons - (In the End) There's Always Love
Lacrosse - You Can't Say No Forever
DIIV - How Long Have You Known?
Au Revoir Simone - Sad Song
The Narcoleptic Dancers - Unique Tree
Let's Buy Happiness - Fast Fast
Funeral Suits - All Those Friendly People
No ainakin tempo on positiivista. Aina ei voi voittaa!
Florence and the Machine - Shake it Out
Ewert and the Two Dragons - (In the End) There's Always Love
Lacrosse - You Can't Say No Forever
DIIV - How Long Have You Known?
Au Revoir Simone - Sad Song
The Narcoleptic Dancers - Unique Tree
Let's Buy Happiness - Fast Fast
Funeral Suits - All Those Friendly People
No ainakin tempo on positiivista. Aina ei voi voittaa!
Leave My Body
Helsinki avautui harmaana ja räntäisenä, mutta ei se haittaa. Join kahvia kaakaosoijamaidolla ja jaksan jatkaa taas.
Vaikka sää onkin ollut sateinen ja helvetillisen tuulinen (sekä huono ainakin sateenvarjojen kannalta), ei sekään jaksa haitata. Sillä ehkä piakkoin tulee talvi ja kesäänkin on enää vaivaiset seitsemän kuukautta.
Kaksisataaseitsemän päivää. Ei se nyt niin paljon ole. Desperate much?
Vaikka sää onkin ollut sateinen ja helvetillisen tuulinen (sekä huono ainakin sateenvarjojen kannalta), ei sekään jaksa haitata. Sillä ehkä piakkoin tulee talvi ja kesäänkin on enää vaivaiset seitsemän kuukautta.
Kaksisataaseitsemän päivää. Ei se nyt niin paljon ole. Desperate much?
maanantai 5. marraskuuta 2012
There's No Leaving Now
Hiukan ympäristölainsäädäntöä lukeneena, on pöyristyttävää lukea koko ajan uusia uutisia Talvivaaran ongelmista. Kuka susi on antanut ympäristöluvan Talvivaaran kaltaiselle kaivostoiminnalle, kun koko ajan saa kuulla masentavia uutisia ties mistä ympäristöongelmista. Talvivaaran toiminta ei, ainakaan omissa silmissäni, mitenkään täytä ympäristönsuojelulain pykäliä tai ainakin se rikkoo todella montaa lain pykälää.
Milloin on kaivos pilannut läheiset järvet, tappanut tusinoittain lintuja tai päästänyt jätevesiään vuotamaan lähiympäristöön. Eikä siltikään kukaan tee mitään asialle. Kaivos saa jatkaa toimintaansa, vähän kun viestintäpäällikkö pahoittelee "Sori, näin nyt pääs käymään, but don't worry babes, me saadaan tästä rahaa ja talous pyörii. Pien' ollos tämä katastrofi suurten rahojen olevan kyseessä."
Jo ympäristönsuojelulain ensimmäisen pykälän ensimmäisessä momentissa sanotaan, että lain tarkoituksena on ehkäistä ympäristönpilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja. Näin maallikon silmin Talvivaaran toiminta ei noudata ainakaan tätä lain kohtaa eikä kukaan tee asialle yhtään mitään.
Valvontaviranomainen eli tässä tapauksessa ympäristöministeriö, tuntuu katsovan Talvivaaran toimintaa läpi sormien tai mitä nyt vähän heristää sormeaan. Ympäristöministeriö voisi edes vähän katsoa tilannetta muunkin kuin rahan kannalta.
Ei ehkä tule yllätyksenä, mutta mielestäni koko helvetin kaivoksen voisi lakkauttaa. Miksi jäädä odottamaan suurempia ympäristöongelmia? Talvivaaran kaivosta ei näytä lainkaan kiinnostavan, mitä se ympäristöön suoltaa, sillä sanktiot niistä ei näytä olevan kovinkaan suuria.
Tätä mukavaa ympäristönsuojelulakia pääsee itse kukin lukemaan täältä.
Milloin on kaivos pilannut läheiset järvet, tappanut tusinoittain lintuja tai päästänyt jätevesiään vuotamaan lähiympäristöön. Eikä siltikään kukaan tee mitään asialle. Kaivos saa jatkaa toimintaansa, vähän kun viestintäpäällikkö pahoittelee "Sori, näin nyt pääs käymään, but don't worry babes, me saadaan tästä rahaa ja talous pyörii. Pien' ollos tämä katastrofi suurten rahojen olevan kyseessä."
Jo ympäristönsuojelulain ensimmäisen pykälän ensimmäisessä momentissa sanotaan, että lain tarkoituksena on ehkäistä ympäristönpilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja. Näin maallikon silmin Talvivaaran toiminta ei noudata ainakaan tätä lain kohtaa eikä kukaan tee asialle yhtään mitään.
Valvontaviranomainen eli tässä tapauksessa ympäristöministeriö, tuntuu katsovan Talvivaaran toimintaa läpi sormien tai mitä nyt vähän heristää sormeaan. Ympäristöministeriö voisi edes vähän katsoa tilannetta muunkin kuin rahan kannalta.
Ei ehkä tule yllätyksenä, mutta mielestäni koko helvetin kaivoksen voisi lakkauttaa. Miksi jäädä odottamaan suurempia ympäristöongelmia? Talvivaaran kaivosta ei näytä lainkaan kiinnostavan, mitä se ympäristöön suoltaa, sillä sanktiot niistä ei näytä olevan kovinkaan suuria.
Tätä mukavaa ympäristönsuojelulakia pääsee itse kukin lukemaan täältä.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Kids on The Run
Laivalla, Helsingistä Tallinnaan, mies kysyi neulonko villasukkia lapselleni. Saanen sanoa, että ihan kaksnelosena en ole jälkikasvua suunnittelemassa tai edes sitä saanut. On ehkä hiukan järkyttävää kuulla ventovieraalta jotain vastaavaa.
Muutenkin, tiesin neulomani lapasen olevan vähän hassuissa suhteissa, mutta villasukka! Järkyttyneenä tuhahdin miehelle, etten todellakaan neulo villasukkia ja enkä todellakaan lapsilleni, sillä niitä ei ole.
Traumaattinen laivamatka on ohitse. Vaikka tietenkin matka Helsingistä Tallinnaan oli paljon miellyttävämpi (ja vähemmän juopuneita täynnä) kuin matka Tallinnasta Helsinkiin.
Mutta ei siinä mitään. Tallinna on todella kaunis kaupunki. Ja vegemessuilta sai tietenkin paljon hyviä maistiaisia.
Muutenkin, tiesin neulomani lapasen olevan vähän hassuissa suhteissa, mutta villasukka! Järkyttyneenä tuhahdin miehelle, etten todellakaan neulo villasukkia ja enkä todellakaan lapsilleni, sillä niitä ei ole.
Traumaattinen laivamatka on ohitse. Vaikka tietenkin matka Helsingistä Tallinnaan oli paljon miellyttävämpi (ja vähemmän juopuneita täynnä) kuin matka Tallinnasta Helsinkiin.
Mutta ei siinä mitään. Tallinna on todella kaunis kaupunki. Ja vegemessuilta sai tietenkin paljon hyviä maistiaisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)