Come Back

Kävin eilen ensimmäistä kertaa tekemässä ostokseni Lidlissä (muutenkin kuin ostamassa alkoholia). Kokemus oli samanlainen kuin aikoinaan retki Tarjoustalon syövereihin (miinuksena se hullaantuminen "Siiderit tarjouksessa. Nää on vaan euron! Kaikki pois, voi ei, halpaa!!1!!")

Mutta se järkytys, kun maksoin ostokseni! Korissa tuntui olevan enemmän epäterveellisiä ostoksia ja yleensä sillä määrällä tarvikkeita olisin maksanut pienen opiskelijan perseeni ruvelle, surkutellut sitä miksi näin pienen ihmisen täytyy olla aina nälkäinen ja uhitellut mielessäni, etten sitten syö mitään kuun lopussa.

Se hetki, kun myyjä epäselvästi mumisee ostoksieni loppusumman, tanssin Chandler Bingin typerää mahtavaa voitontanssia ja hymyilen typerää Goofy hymyä. Opiskelijan autuus, rahaa ehkä sittenkin voi (no ei nyt ihan tässä kuussa sentään, haha!) käyttää muutamiin keikkalippuihin.

Mutta maksoin kaiken ihan kiltisti, en tanssinut ostoksia pakatessani enkä tainnut myyjällekään kovin leveää hymyä väläyttää. Autuus tosin jäi ja usko siihen, että tässä maassa oikeasti voi olla melko halpaa soijamaitoa!