Minulla on ehkä maailman parhaimmat ystävät, joita taidan ikävöidä aivan mieletömästi.
On ihanaa huomata, että nämä henkilöt ovat elämässäni, vaikka olenkin toisinaan ollut täysi mulkku, itkenyt päiväkausia heidän olohuoneissaan tai innostunut liikaa tanssimisesta yön pikkutunneilla ja ollut välittämättä kenestäkään muusta kuin omasta hengityksestä.
On ihana vierailla hämeessä, kun lopulta tietää siellä oman elämänkin toisinaan odottavan. Juureton olo ei oikeastaan haittaa, sillä lopulta tiedän elämän olevan mahdollisuuksia täynnä.
Ja Helsinki alkaa tuntua päivä päivältä enemmän jonkinsorttiselta kodilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti