Kesä ei ole tänne saapunut lainkaan. Sisällä on pakko pukeutua villatakkiin ja villasukkiin ja jos oikeasti uskaltautuu ulos, on talvitakki parempi vaihtoehto kuin kesätakit.

Yht' äkkiä huomaan haaveilevani Marokosta ja sen lämmöstä. En tiedä onko ranskankurssilla ja siellä olevalla mielikuvituskirjoitelmalla Marokkoon mitään tekemistä asian kanssa, mutta hitto, Marokko ei kuulostaisi ollenkaan pahemmalta paikalta vierailla.

Nyt kun olen matkustamassa hyiselle itärajalle, on kai vaan pakko kaivaa kaapista ne paksuimmat villaneuleet esille, koska tämä mikään kesä ole! Olen varmasti syntynyt jonnekin aivan väärään maahan ja oikeasti minun pitäisi asua jossain Espanjan auringon alla ja olla kauniisti ruskettunut ja nauttia lämmöstä.

Eilen tajusin olevani kamalan väsynyt ja poikki. Kaikki jännitys koulun suhteen purkautui eilen ja oli vain naurettavan suuri tarve vain itkeä. Eikä se tunne ole vieläkään oikein lähtenyt.

Tällä hetkellä en muuta haluaisi tehdä, kuin maata nurmikolla ja vain hengittää ja olla. Tiedän kuitenkin, että minun on pakko pusertaa pari ranskan tehtävää ja yksi essee. Sitten voin oikeasti ottaa hiukan rennommin.

Kyllä tämäkin tästä. On kai vain ensin noustava uudestaan satulaan ja pysyttävä siellä vielä hetki.

Harjoittelu päättyi ja opinnäytetyö valmistui, molemmat viime perjantaina. Enää ei tarvitse stressata niistä, mutta stressitöntä eloa saa odottaa vielä tovin.

Koko kesäkuu on ihan pian ohitse ja tuntuu, ettei hetkeäkään ole voinut hengähtää, koska kiire on imaissut mukaansa. Jossain vaiheessa tästäkin oravanpyörästä on pakko päästä, mutta se taitaa olla vaikeampaa, kuin osasin kuvitella.

Mitään muuta en tällä hetkellä kaipaa, kuin sitä stressitöntä hetkeä kesänurmella, kun taivas on sees ja sininen ja leikattu nurmikko tuoksuu kaikkialla. Eikä tarvitse miettiä mitään koulutehtäviä tai opparia.

Kesäkuulta on niin paljon odotettavaa, mutta siihen kaikken ihanan väliin mahtuu niin paljon kiirettä ja stressiä, että nytkin on vaikea vain pysähtyä ja päästä siitä tunteesta eroon. Enkä haluaisi ajatella Kunpa kesäkuu menisi jo ohi, sillä elämä ei ole sen arvoista, että odottaa sen menevän ohitse.

Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että ainoana hetkenä, jolloin oikeasti voin rentoutua ilman nalkuttavia Tämän kaiken rennosti ottamisen sijasta pitäisi oikeasti tehdä ranskaa, opparia, harjoitteluraporttia, visuaalisen viestinnän tehtäviä... ajatuksia.

Mutta kai se kiire tässä oikeasti helpottaa. Vielä, jos oikeasti jaksaisi puurtaa viimeiset pisteet opintorekisteriin. Sitten voisin ylpeänä kutsua itseäni Ympäristösuunnittelijaksi.

Summer Nights

Täällä on kesä nyt. On ihana kävellä kaikkien vanhojen puutalojen ohi, sillä kaikkialla on sireenin tuoksu. Ja jos jotain rakastan, se on sireeni.

Ja askel askeleelta olen taas lähempänä valmistumistani kuin aikaisemmin.