Ensinnäkin hinnat. Reilu kauppa maksaa viljelijöilleen korkeamman hinnan, kuin mitä he saisivat ilman Reilun kaupan sertifikaattia. Mielikuva on viljelijöistä, joilla oikeasti menee heti paljon paremmin kuin mitä ilman sertifikaattia, rahaa tihkuu ja elämä hymyilee. Lopulta, niin kuin jokaisesta sertifikaatista, pitää Reilun kaupan sertifikaatistakin maksaa.
Ja se mitä viljelijät saavat ylimääräistä omista baanaaneistaan, menee osa sertifikaatin ylläpitämiseen. Eli lopputuloksena on lopulta se, että Reilun kaupan viljelijöille jää käteen ehkä hiukan enemmän rahaa, mitä ilman sertifikaattia. Tähän ratkaisuksi tietenkin voisi olla sertifikaatin, joko maksuttomuus tai sitten suosiolla hinnan alentaminen. Tietenkin köyhimmät viljelijät voivat anoa avustusta tähän sertifikointikuluihin, mutta kuinka monelta köyhältä viljelijältä on kielletty avustus? Ja kuinka monta viljelijää on juuri tämän takia jäänyt pois koko järjestelmästä?
Eivätkä kaikki viljelijät pääse mukaan Reiluun kauppaan, vaikka haluaisivat. Johtuen varmasti osaksi liian korkeasta sertifikaatin maksusta tai osa vain siitä, ettei heitä vain saada mahdutettumaan järjestelmään. Tämä taas yksinkertaisesti luo epätasa-arvoa ja jakaa reiluihin tuotteisiin ja ei reiluihin. Lähtökohtana, ainakin itse pidän, maailmaa missä kaikki tuotteet ovat reiluja. Ei pitäisi lähteä miettimään reilun ja ei reilun välillä, ei sellaista maailmaa pitäisi olla, missä puntaroidaan jokaisen tuotteen eettisyys.
Reilun kaupan valvontajärjestelmää on myös kritisoitu siitä, etteivät he aina pysty valvomaan kaikkia viljelijöitään, jolloin pakosti tulee rikkomuksia. Pienistä rikkomuksista huomautetaan ja annetaan aikaa sen korjaamiseksi ja suurimmissa sitten jäädytetään kokonaan suuremmat maksut ja kielletään sertifikaatin käyttö, kunnes rikkomukset on oikaistu ja toimitaan sertifikaatin mukaisesti.
Tietenkin lähtökohtaisesti maailman pitäisi olla sellainen, missä viljelijät saisivat työstään reilun hinnan. Oli kyse sitten viljelijästä Brasiliasta tai viljelijästä Suomessa. Tiettävää on, että viljelijä Suomessa saa naurettavan vähän kasvattamistaan tuotteista, mutta viljelijä kehittyvissämaissa saa paljon vähemmän.
Joku voi ehkä sanoa, ettei maksut Reilun kaupan sertifikaatista ole juuri mitään, mutta unohdetaan se, ettei palkkataso ole lähelläkään sitä mitä meillä täällä. Pääosin siis Reilu kauppa tekee hyvää, mutta se voisi toimia vielä paremmin ja alentaa oman sertifikaattinsa maksua, jotta sen piiriin mahtuisi mahdollisimman paljon viljelijöitä. Jos sertifikaatin hintaa ei voida alentaa, voi sitten vaihtoehtoisesti maksaa viljelijöille enemmän.
Kauppoja ja maahantuojia taas pitäisi saada patistettua reiluun toimintaan ja saada heidät maksamaan viljelijöille enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti