Toisinaan olisi paljon ihanempaa olla olematta näin äärettömän tuuliviiri. En oikein itsekään tiedä pidänkö ennemmin tulesta vai vedestä.
Mutta haluan ennemmin katsoa kuin katua enkä halua enää suojella itseäni julmalta maailmalta. Se mikä ei tapa niin vahvistaa ja välillä uskon olevani paljon vahvempi.
Elämätön elämä ei ole elämisen arvoista. Ja kaikista asioista haluan kaikkein eniten tuntea eläväni.
Ehkä tältä tuntuu päästä korkeammalle tasolle muihin nähden, päästä lopulta sinuksi itsensä, ajatuksiensa ja elämän kanssa. On turha kantaa katkeruutta elämää kohtaan, ei se yritä mitään muuta kuin opettaa.
Uskon yksinkertaisesti rakastuneeni, elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti