Ja toisinaan totuuden kuuleminen kuulostaa niin helvetin rumalta. Toisinaan valehteleminen toisille olisi maailman ihaninta ja helpointa ja ihaninta.
Eikä pakeneminen kauas, kauas ja kauas olisi kovinkaan viisasta pitkällä tähtäimellä, sillä ehkä kenties väkisinkin seuraisin itseäni sinne kauas tuntemattomaan.
Niinpä kohtaan ensi viikon nöyränä ja yritän päästä tästä helvetillisestä ylpeydestä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti