Asuin täällä vuoden ja yhdeksän kuukautta. Se tekee kuusisataakolmekymmentäyhdeksän päivää.
Ja vaikka noista kuudestasadastakolmestakymmenestäyhdeksästä päivästä noin kaksisataaneljäkymmentäviisi päivää oli enemmän tai vähemmän paskoja, tuntuu hiukan hassulta lähteä täältä.
Sillä pystyin kutsumaan tätä heti kodiksi. Olen hymyillyt täällä, nauranut, ollut onnellinen, pystynyt itkemään ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja tuntenut itseni tänne kuuluvaksi.
Nostalgisuus on täysin typerää. Ja vaikka kuinka haluan jättää ne kaikki muistot juuri näiden seinien sisälle, taidan kantaa ne mukanani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti