Koko Show

Näin ihan vain tiedoksi niille, jotka ovat jaksaneet juoruilla ja spekuloiida elämäntilanteestani ja muutostani Helsinkiin, niin tässäpä tulee pari syytä siihen. Ihan sen tähden, jotta voisitte pitää suunne kiinni tai yksinkertaisesti kysyä asianomaiselta itseltään.

Helsinkiin muuttaminen oli aivan oma päätökseni ja voi olla etten miettinyt sitä juuri lainkaan, tartuin vain spontaanisti tarjoukseen. Kaikessa mitä elämässä tehdään, ei tarvitse kulkea järjen mukaan ja voi tosiaan olla, ettei tässä ollutkaan mitään järkeä. Mutta voimme myös pohtia, onko elämässä järkeä juuri lainkaan?

Niinpä, kerrankin elämässäni tein päätökseni tunteitteni avustuksella, enkä tosiaan järjellä. Jos viimeiset neljätoista kuukautta on asunut paikassa, jossa ei yksinkertaisesti halua asua, ja on siellä mahdottoman onneton, sinne ei vain jäädä. Eikä ihanat ihmiset saa sitä onnettomuutta katoamaan tai vaikka yrittäisikin ihan helvetin kovasti itsekin. Yrittäkää itse elää vuotenne pahasti masentuneena, niin katsotaan millaisia päätöksiä te tulette elämässänne tekemään.

Enkä ole jättämässä opintojani kesken, vaikka sellaista huhua onkin päässyt liikkeelle. Anteeksi nyt tuottaa pettymys, mutta ei minusta ihan noin helpolla päästä. Aion opiskella kolmannen vuoteni etänä, toisinaan punkkailen ystävieni luona ja käyn luennoilla ja tietenkin tulen tenttimään tentit. Pakollisia kursseja tulee kertymään 31 opintopistettä (mikä on naurettavan vähän ottaen huomioon, että suoritin tänä vuonna opintopisteitä 89). Tuohon summaan lisätään vielä parit sivuaineet eli kokonaisuudessaan 41 opintopistettä. So no big deal, kävin naurettavan vähän tänä vuonna koulussa (vaikka samalla paikkakunnalla asuttiin), joten käytännössä kävin tämänkin vuoden etänä.

Vaikka sosialistiset ajatukset minua kovin miellyttävätkin, niin ei en ole jakamassa kuitenkaan elämääni kenenkään kanssa. Ehkä tässä kehossa jotain kapitalistin kusipäätä löytyy. Joten kyse on kuitenkin lähtökohtaisesti aina ja vain minun elämästäni, joten teen päätökset sen mukaan. Turha lähteä spekuloimaan ja pitämään toisen päätöksiä järjettöminä, sillä lopulta kukaan ei tiedä toisen elämästä juuri paskaakaan. Meillä jokaisella on aivot (joita on näköjään toisinaan niin helvetin vaikea käyttää) ja meillä jokaisella on suu (jota näytetään käyttävän yltiömäiseen paskan puhumiseen aina vain enemmän ja enemmän), joten helvetti käyttäkää niitä oikein! Suora kysyminen ehkä voisi tuottaa paremman tuloksen, kun juoruaminen, trust me.

Opintoni eivät siitä kärsi ja mitä sitten jos kärsiikin? Teen elämäni virheet, opin ja jaksan silti hymyillä. En ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen ja osasyynä on pelkästään muutto tänne. Joten kyllä, tein luultavasti elämäni suurimman virheen!