Omistan tervettä järkeä, jota osaan käyttää paikoitellen. Muistini on loistava (tosin toisinaan vain hiukan lyhyt ja valikoiva). Maalaisjärkeni harvoin pettää, paitsi alkoholin alaisuudessa.
Mutta, joku taisi viedä oman suuntavaistoni, kun niitä joskus jaettiin. Suuntavaistoni on täysin olematon, päähäni ei millään asetu (ja oikeasti, ei sitten millään) minkäänlaista kuvaa yhtikäs minkään kaupungin kartasta.
Ja vaikka kuinka kirjaan itselleni ylös; kävele tietä A niin kauan, kunnes tulee poikkikatu B, jatka suoraan ja käänny seuraavalle poikkikadulle C ja kävele sitä suoraan, sitten olet perillä.
Kukaan vaan ei koskaan kertonut, että ne yksinkertaisimmat ohjeet todella ovat niitä Ja siinä missä on viidenkymmenen prosentin mahdollisuus osua oikeaan, on myös sama mahdollisuus valita väärin. Tai syytän Google mapsia, joka ystäväni sanoin, haluaa tarjota ne panoreitit suorimman tien sijasta...
Niinpä ja näin, pääsin perille; kun kymmenen minuutin matkaan oli kulunut tunti.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin! Tänäkin jouluna aion toivoa joulupukilta lahjaksi suuntavaiston, mutta jos se ei nyt sitten pakettiin mahdukaan, voisi vihdoin alentua sille tasolle ja pyytää lahjaksi älypuhelimen.
Samalla joulupukin lahjatoiveisiin nousee, normaali päivä- ja unirytmi. Unettomuudesta on ikävä kärsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti