Toisinaan on äärettömän ihana vitsailla Francois-nimisestä vahingosta ja muutosta Pariisiin.
En aio tyytyä yhtään vähempään. Aion olla onnellinen (sillä olen vihdoin löytänyt sen paikan, missä olla), ja jos nyt vaihto ei enää olekaan ihan täysin mielessäni, jään tänne eikä se tulisi harmittamaan.
Afrikastakin haaveilen paljon vähemmän kuin ennen. Enää ei ole pakko päästä pois, ehkei kaikkia lopulta ole luotu kulkemaan.
Tai lopulta onneton tuuliviirikin osaa olla paikallaan. Ei se kuitenkaan tarkoita, että ydinperhettä aletaan rakentamaan. Ihan niin asettunut en sentään ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti