Cigarettes

Olen palannut lapsuuteeni katsomalla Alfred J. Kwakia. Olen samalla ihmetellyt miksei samanlaisia piirrettyjä tehdä enempää.

Meillä oli Alfred ja Bambukarhut. Vaikka pääsääntöisesti ne olivat lapsille tarkoitettuja piirrettyjä, molemmissa kuitenkin käsiteltiin poliittisia ja ympäristönsuojelullisia asioita. Eikä meistä lapsista tullut kovin kummoisia, osasta ehkä tuli myöhemmin poliittisesti valmentautuneita ja toisia ehkä kiinnosti ympäristöntila.

Nykyään lapsia pidetään tyhminä, joille suolletaan täyttä paskaa päivästä toiseen. Ja sitten ihmetellään nykyajan lapsia ja niiden käyttäytymistä ja kaikkea.

Se on se virikkeettömyys. Ei tarpeeksi virikkeitä, liikaa valmiiksi pureskeltuja asioita. En tiedä mitä nykyään pelätään. Sitä, että lapset oikeasti saavat jotain miettimisen aihetta jo varhain? Että heidät viherpestään? Yritetään suojella lapsia politiikalta?

Pääsääntöisesti lapsien tietenkin pitää ja kuuluu olla lapsia, muttei piirrettyjen tarvitsisi olla nykyään niin hiton aivottomia.

Eikä lapsia tarvitse syyttää. Lopulta meidän täytyy katsoa peiliin; ei lapset ole tyhmiä, heissä on se potentiaali.