Täytyyhän sen ihmeen tapahtua, että ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kroonisesta väsymyksestä kärsivä herää ennen herätyskelloa, eikä päivä ole edes puolissa!
Ehkä unettomuudessa on ne hyvätkin puolensa. Ainakin pidän siitä enemmän kuin sen tilalle hiipineestä ainaisesta väsymyksestä (ja kahvinarkomaanina olemisesta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti