On jotenkin surkuhupaisaa kuunnella ihmisen ylistystä ja sitä puhetta, missä ihmisen ylivoimaisuutta ihannoidaan.
Mitä hienoa on siinä, että tuhoaa ainoan maapallonsa? Mitä hienoa on tuottaa massoittain ruokaa, heittää sitä menemään ja silti osa maailmasta näkee nälkää? Mitä hienoa on älystä, jota kuitenkaan osa ei tunnu käyttävän lainkaan?
Ja ehkä totean saman, kuin kymmenisen vuotta sitten (neljätoistavuotiaana, jolloin itsekään en juuri tiennyt vielä mitään): Ihminen on kaikessa ylevyydessään ja hienoudessaan niin helvetin tyhmä, ettei se näe omia vikojaan. Välillä tuntuu siltä, että me kuljemme silmät ummessa, emmekä halua nähdä väistämätöntä. Maailman tila tiedetään, mutta asioille ei silti haluta tehdä mitään.
Onko eläin siis ihmistä viisaampi, koska päätti olla kehittymättä?
On vaikea pysyä vedenkestävänä optimistina, kun tärkeissä luonnonsuojellullisissa asioissa nostetaan talous kaiken edelle. Mitä sillä taloudella lopulta mitään tekee, kun ei ole mitään paikkaa kohta missä elää.
On jotenkin naurettavaa, kuinka talous pyritään nostaa kaiken ylle, sillä lopulta kestävässä kehityksessä tarvitaan talouden lisäksi kulttuurillista sekä ekologista puolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti