Budapest oli ihana, kuuma ja aurinkoinen. Ja jopa tallaiselle ihmiselle, joka palelee kaikkialla ja rakastaa taysin aurinkoa ja lampoa joutui toteamaan asteita olevan jo hiukan liikaa.
Hostelli Budapestissa oli ihana boheemi hippikommuuni ja nyt Prahassa ihan tavallinen hostelli tuntuu pelkalta Big Brother 24/7 talolta, jossa videokamerat valvovat lahes kaikkialla.
Junamatka Budapestista Prahaan kesti seitseman tuntia, jossa ilmastointi oli pelkka unelma. Mutta istuessa lahes kaksitoista tuntia viime helmikuussa ilmastoimattomassa bussissa katupolya niellen, matka tuntui taalla unelmalta. Eika istuminen junassa ollut yhtaan kamalaa, vaan oikeastaan se lepo tuli tarpeen.
Ja ei sita matkaa voi pitaa minaan muuna kuin eeppisimpana ikina, silla pari unkarilaista miesta pyysivat opettamaan heille suomalaisia kirosanoja, halusivat osallistua hienoon miniquiziin, vaikkeivat osanneet kielta ja sai innostua maailman pisimmista tunneleista.
Ehka kaiken kruunaa lopulta se, etta vihdoin Prahassa pesulaa etsiessa oli pakko levitella likaisia alushousuja kadulle. Se ei sitten riittanyt, etta viime maaliskuussa levittelin alushousujani Turun bussiin. Ehka se vain on kohtaloni.
Rakastan tata reissua tahan asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti