Päätin sitten nousta, kun olin ollut sängyssä valveilla parisen tuntia. Kukapa nyt olisikaan myöhemmin halunnut herätä, sillä lopulta ennen neljää herääminen on vallan ihastuttavaa.
Menetin toivoni kevään suhteen (niin kuin aina tähän aikaan vuodesta) ja siirsin kevään tulon suosiolla vasta ensi kuun alkuun. Turha sitä on odotella aikaisemmin, varsinkaan kun viime päivinä lunta on satanut vaakatasossa ja lämpö on valahtanut lähemmäs absoluuttista nollapistettä. Hulluhan olin toivoessani kevään tulevan jo maaliskuussa!
Oli myös hullua luulla nukkuvansa vihdoin myöhään. Unihan on aivan liian yliarvostettua. Ärsyttää, mutta mikäs siinä, koko päivä aikaa olla vihainen nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti