En ole saanut tarpeekseni auringosta ja se paistaa aivan liian vähän. Puhumattakaan siitä, että haluaisin jo maata nurmikolla ja syödä kevään ensimmäiset mansikat. Kuka hemmetti sanoi, että odottaminen on malttia ja odotus palkitaan?
Paskat sanon minä, koska toinen nimeni ei ole kärsivällisyys, kyräilen siis talvea ja lunta ja haaveilen siitä ajasta, kun on lämmintä eikä sisällä palele.
Nautitaan sitten liikaa teetä. Ei tässä muukaan auta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti