Se fiilis, kun herää kuusi kolmekymmentä ja valmistautuu karvaasti yhteen työhaastatteluun ja miettii mielessään "Miksi, oi miksi pitää herätä näin aikaisin?" kunnes tajuaakin tunnin jälkeen, että haastattelu onkin puoli kaksitoista eikä puoli kymmenen. As if tekisi enää mieli mennä nukkumaan.
Tietenkin ainoaksi vaihtoehdoksi, millä ajan saisi kulumaan, on tehdä koulutöitä. Tämä on verrattain hälyyttävää, mutta kai lopulta halu valmistua tästä leikkikoulusta on ihan hyvä palo.
Vietin myös viikonloppuni Tampereella. Viikonloppuna Tampereella oli kivaa, koska pääsi kokeilemaan katuvalokuvausta, syömään älyttömän hyvää soppaa, sai tehtyä niin helppoa ja hyvää omena-raparperi-kaurapaistosta, tajusi vihdoin kevään jo melkein saapuneen, pääsi välillä poistumaan tämän kaupungin sisältä, näki ystävää ja oli vain kivaa.
Avasin eilen lenkkeilykauden ja pääsin vihdoin testaamaan uusia ja varmaan ensimmäisiä lenkkareita sitten ala-asteen, siis mitä? Mutta se oli ihanaa. Ja vaikka kunto on niin rapainen, kun vain entisellä liikunnanvihaajalla voi olla, oli älyttömän ihanaa huomata pystyvänsä juoksemaan edes pieniä pätkiä kerralla. Tosin ehkä olisin kaivannut yhtä hyvää kuntoa juoksussa kuin uimisessa, mutta ei kai kaikkea voikaan heti kerralla saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti