Kesäloma siintää edessä. Jäljellä koulusta on enää muutama tentti ja yksi säälittävä essee. Ja kai sitten on pakko hyväksyä, että kolmas opiskeluvuoteni on vihdoin pulkassa ja valmistuminen oikeasti aivan nurkan takana.
Lopulta tämäkin kouluvuosi oli melko kivuton (ei oikeasti), mutta ainakaan kursseja ei ole jäänyt ollenkaan rästiin (mikä on saavutus sinällään, sillä on niin helppoa jättää kurssi roikkumaan, jos vielä vuoden sen päättymisen jälkeen voi palauttaa kymmenensivuisia esseitä).
Kesälomaa en pääse pitämään tänäkään vuonna (ja tuskin pääsen pitämään sitä vielä monena muunakaan vuotena), sillä sain kesätöitä. Toisinaan taidan haukata liian suuria kakunpalasia, sillä äkkiseltään kesällä minun pitäisi tehdä töitä, kirjoittaa opparia ja suorittaa kesäopintoja yhdentoista opintopisteen verran. Aina ei voi oppia, edes tyhmäkään.
Kuitenkin mielessä pilkottaa pieni toivo, sillä vihdoin (monenmonenmonen vuoden odotusten jälkeen) voin varata ajan toiselle tatuoinnille ja toteuttaa omat suunnitelmani. Tosin ongelmaksi muodostuu se, minkä suunnitelmista menen toteuttamaan.
Kai vain tyydyn juomaan (jälleen kerran) suuren kupillisen vihreää teetä (päärynänmakuista, ihan parasta!) ja kirjoitan maanisesti säälittävän oppimispäiväkirjani loppuun, kurssista, josta en ole oikeasti oppinut mitään (muuta paitsi vihaamaan sitä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti