Eilen elämääni kohtasi kaamea tragedia, jossa kallis shampooni oli valunut pari päivää pitkin ammeen reunaa, koska tietenkin pitää olla niin tyhmä, ettei osaa sulkea korkkia oikein.
Olen lykännyt uusien shampoiden ostamista, koska shampoot ovat vakava asia ja päätin, etten enää ikinä osta mitään huonoa. Mutta valitettavasti Paul Mitchellin älyttömän hyvät tuotteet ovat myös ihan älyttömän kalliita, joten tämän opiskelijan taskussa ei ole yllimääräistä viittäkymppiä shampooseen ja hoitoaineeseen. Enkä siis ole ajatellut, että ne voisivat loppua joskus (tai ainakaan tällaisella kaamealla tavalla!)
Noh, onneksi olen edes vähän haistellut ja tutkistellut aikaisemmin mitä tämä ongelmia tuottanut hiuspehkoni kaipaisi. Olen saanut sen vihdoin hyvään kuntoon ja tajusin sen vihdoin kiiltävän, kiilto on palannut eli se tarkoittaa myös sitä, että ne ovat ihan älyttömän liukkaat. Eivätkä ne enää veny, tipu ja katkeile.
Joten, jos sitä sitten uskaltaisi päästää irti tästäkin kemikaaleja sisältävästä shampoosta ja kokeilla jotain hyvää luonnonkosmetiikkaa. Tällä kertaa olen tehnyt hyvää taustatutkimusta!
Ja taidan ehkä silti rukoilla hieman, että hiukseni tajuaisivat pysyä päässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti