Työpäivä ei ole ikinä tuntunut yhtä pitkältä ja kamalalta ja ikävältä ja äärettömän hirveältä, kuin tänään. Enkä ole tainnut ikinä haaveilla näin paljon tämän kaiken taakse jättämistä.
Haaveilen elämästä jossain muualla. Palo päästä täältä haistelemaan toisen maan tuulia on sietämätön. Haluan hymyillä vieraille ihmisille ja sanoa etten ymmärrä, puhutko englantia.
Haluan kerrankin valehdella tulevani jostain muusta maasta, esittää olevani muu kuin suomalainen, valehdella nimeni ja luoda kokonaan uuden identiteetin, elämän, naurun, hymyn.
Haluan leikkiä, ettei mikään tai kukaan jää taakseni ja että voisin ylpein askelin poistua katsomatta taakseni ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti