Haluaisin karata jonnekin kauas kauas kauas. On jotenkin kovin surkuhupaisaa, että taivas on äärettömän sininen ja on lämmintä ja vihreää ja voisi olla ihanaa.
Taidan vain pakahtua ja tulla kovin onnettomaksi eikä ikinä tj 59 ole tuntunut raskaammalta. Ei pitäisi olla paha, mutta taidan vain tukehtua töihin, joista en ehkä niinkään välitä, joita en niinkään osaa ja tunnen itseni enemmän kuin ikinä vangituksi ja teljetyksi.
Ajatus vapaudesta ja muista maista ei helpota. Liika tehtävää, joista koulu on priroteetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti