Pyöräilin töihin ja osasin vihdoin suojata pääni kypärällä. Vaikka fiilis oli kuin viisivuotiaalla (koska selässäni oli reppu) oli todella mahtava fiilis kulkea paikasta toiseen pyörällä eikä bussi + ratikka tai bussi + juna yhdistelmällä. Voitin myös pelkoni pyöräilyä kohtaan (ei oikeasti kannata kaatua pyörällä ja hommata leukaan tikkejä, ei se ole kivaa), vaikkakin liikenteen seassa on todella pelottava polkea. Se vaikka itse osaisinkin liikennesääntöjä ja olisin tarkkaavainen liikenteessä, niin se kahden vuoden takainen accident surmasi tyystin luottoni toisten liikennevaistoon. Joten nyrkkisääntö on: Älä missään nimessä luota kehenkään, kehenkään!, liikenteessä (paitsi ehkä itseesi, hyvässä tapauksessa).
Helteet ovat tuoneet myös ongelman nimeltä piilolinssit (ja mistä helvetistä saa opiskelija-alennusta!). Tietenkin vaihtoehtona on räjäyttää omat lasit ja päättää ettei niitä tarvita. Toisaalta räjäyttämisen sijasta voisi harkita silmäleikkausta (jos nyt sattuisi olemaan kroisos)
Ehkä hillitsen itseni, otan särkylääkettä takataskuun ja toivon saavani käsiini edes jotkut piilolinssit edes jostain! Aurinko on liian kirkas ilman aurinkolaseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti