torstai 22. elokuuta 2013

I Never Talk to Strangers

Huomenna on viimeinen työpäiväni ja ihmettelen miten hitaasti yksi vaivainen viikko voi kulua! Mutta viimeisiä viedään ja ehkä paniikin pitäisi vihdoin riipiä sisuksiin, sillä en ole tehnyt juuri mitään koulun eteen. Se ei jotenkaan ole yllätys.

Kaiken kukkuraksi, kun työni loppuvat (vihdoin) ja voisin matkustaa Savonlinnaan (ja pitää hauskaa) olen saanut jonkun pöpön, johon kaikki toimistolla tuntuvat sairastuneen. Tänks vaan.

Syytän osaksi tätä tautia tästä kamalasta olosta ja kaktuksesta, joka muutti kurkkuuni. Toinen syypää on väsymys, sillä vaikka olen juonut kolme kuppia kahvia vaniljasoijamaidolla (mind I say) väsymys ei ole mennyt mihinkään.

Joten ehkä se sitten on tämä tauti ja väsymys ja nälkä, kun on näin viluissaan ja kääriydyn jo kaksiin villasukkiin ja villapaitaan.

Syksy on vihdoin saapunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti