Toisinaan tuntuu, että pakahdun. Synnyin kotiseutu ei ole enää sitä mitä se oli ja on enää vaikea samaistua siihen tyttöön, joka haaveili henkilöstä, joka vie minut täältä pois.
Mitään henkilöä ei lopulta tullut, vaan olen saanut itse itseni ikävistä paikoista pois. Se on tapahtunut neljästi ja ehkä toisiaan sanonta kolmas kerta toden sanoo, on aivan väärä (sillä asuisin joko Riihimäellä tai Forssassa).
Tervakoski on ollut sellainen turvapaikka monesti (mistä on lopulta nopeasti halunnut pois) ja enää niitä turvapaikkoja ei tarvita. Helsinki on enemmän koti ja kaupunki, jossa oikeasti osaan hengittää normaalisti.
En tiedä haluaisinko itkeä vai pakahtua. Mutta tämä paikka ei ole ollut koti enää vuosiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti