Koska täytyy olla näitä päivä, kun ulkona sataa vettä, muistaa millainen oli silloin kuusitoistavuotiaana, pinkkitukkaisena, Bush-vastaisena (pinssit ja kaikki) ja huulilla kareili huudot "Turkis on turha, turkis on murha!"
Ja silloin kuvitteli maailman olevan yksin ja vain minun. Eikä sitä kapinaa voinut pidätellä mikään ja kuljin koppavasti pitkin käytäviä, sillä jokainen tielleni osuva oli täysi kusipää.
Ehkä suurin kusipää taisin olla minä, leikkien toisten tunteilla ja katumatta osui askel toisen eteen. Mutta nyt monta vuotta viisastuneena (Ramonesin, The Curen ja The Clashin tähdittämänä) rakastan sitä pehmeyttä ja lempeyttä, mikä täällä nykyään asustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti