Olin eilen Lintsillä ja jonotin laitteisiin yhtä innokkaasti, kuin reippaasti viisitoistavuotta nuoremmat.
Lapsena, kun kiljui kauhusta ja jännityksestä, kaksnelosena huutaa kirosanoja "Hui saatana. Voi helvetin helvetti" ja oli ehkä ihan hyvä, ettei vieressäni istunut yhtäkään lasta.
Eikä vanhuus vain taida tulla yksin, sillä lopulta kaiken iltahuvin selättäjä oli Kieppi. En ole eläissäni voinut niin pahoin kuin Kiepissä, ja siinä etovassa olossa (enkä edes syönyt hattaraa, karkkeja tai yhtään mitään, vaikka lapsena söi noita kaikkia eikä ikinä voinut pahoin) meni ohi pari todella jännittävää laitetta, sillä yksinkertaisesti olin vain oksentaa!
Olo oli kuin paskassa humalassa, en pystynyt kävelemään ja voi vain pahoin. Ehkä seuraavalla kerralla osaan välttää Kiepin ja menen kaikkiin muihin kivoihin laitteisiin.
Mutta oli ihana hymyillä ja nauraa niin paljon ja vain tuntea itsensä oikeasti vapaaksi ja iloiseksi ja onnelliseksi. Eikä Suomen kesä ikinä voi olla ihanampi, kun voi viettää aikaa ystävien seurassa ja Helsingistä on muodostunut koti, josta en yksinkertaisesti vain halua muuttaa muualle (paitsi ehkä isompaan kaupunkiin ulkomaille).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti