Olen sortunut jälleen kahviin. En tiedä mikä näissä kesissä aina on, mutta on jotenkin naurettavaa kärsiä unettomuudesta juuri kesäisin ja juoda tolkuttomasti kahvia.
En tiedä, mutta uskon vajonneeni jo melko alas tässä kahvin täyttämässä elämässäni, sillä kuinka useasti olenkaan juonut pelkkää mustaa kahvia, sillä töihin on niin vaikea muistaa viedä soijamaitoa.
Ja mustaan kahviin laitan sokeria. Olen ikuisesti vannonut mustan kahvin olevan jotain järisyttävän kamalaa ja sokeri ei kuulu kahviin ei sitten millään. Mutta kai sitten tajusin, että jos ei soijamaitoa saa niin sokeria saa.
Mutta onneksi en sentään pilaa kahviani sokerilla muulloin kuin juodessani sen mustana. Ehkä uskaltaudun kokeilemaan niin hullua ajatusta, kuin oikeasti juoda kahvi mustana. Ilman sokeria.
Ehkä se sitten saisi minut irti koko saatanallisesta aineesta (luojan kiitos en polta tupakkaa, olisin siihen varmasti koukussa!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti