Kullankeltaiset puut näyttivät niin kauniilta sinistä taivasta vasten, kun auringonvalo osui niihin.
Ja muistin miksi pidänkään syksystä, juuri tästä syksystä, kun puut eivät ole vielä paljaita eikä aurinko ole paennut mihinkään etelään.
Enkä välitä siitä, että täytin pian melkein kuukausi sitten kaksviis, haluan silti hyppiä lehtikasoissa ja hymyillä ja rakastaa syksyä ja elämää.
Aika on kulunut hujauksessa. En edes tiedä missä vaiheessa kesä muuttui syksyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti