Olen aloittanut jälleen kahvin juomisen, ainakin silloin tällöin, koska kahvi vaniljasoijamaidolla on yksinkertaisesti sellaista ylellisyyttä ja parhautta, ettei kahvia voi olla juomatta (vaikka sitä ei tarvitsisikaan). Kahvi on edelleen syntinen keksintö, mutta niin kauan, kun pääsen siitä eroon sormia naksauttamalla, voin ehkä sallia tämän yhden aamuja piristävän asian elämääni.
Voin luultavasti antaa tänään anteeksi syksylle, sillä lopulta se on vain harmiton vuodenaika, joka vain sattumoisin vaikuttaa moneen ihmiseen hiukan melankolisesti. Mutta niin monesta hetkestä on selviydytty ja hymyilty kaiken jälkeen entistä leveämmin, etten yksinkertaisesti voi vain luovuttaa.
Tänään tuntuu siltä, kuin rakastaisin kaikkia ja kaikkea. Eikä siihen edes tarvittu auringonpaistetta, sillä ulkona on ehkä harmaampaa kuin pitkään aikaan.
Mutta tänään on muuttopäivä ja ehkä voisin vihdoin tehdä sen asian eteen jotain, että tänne asuntoon on tulossa (noin yhdeksän tunnin kuluttua) kolmannen henkilön tavarat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti