Niin sitä aina yhtä ikävää asiaa seuraa aina toinen, sillä se on ilmeisesti aina määrätty niin.

Vuokra-asunto lähti alta, vaikkakin se ehkä on hieman liioiteltua, sillä armonaikaa on kuitenkin kesäkuun loppuun asti. Tarjolla olevat vapaat vuokra-asunnot vain sattuvat olemaan kamalia rotankoloja keskeltä ei mistään. Ja ehkä minusta on tullut se paskiainen, joka haluaa nopeat kulkuyhteydet kaupungin keskustaan, mutta en voi sille mitään. Minulle sillä asuinympäristöllä on paljonkin väliä. En yksinkertaisesti kykene asumaan sellaisessa kaupunginosassa, jossa ihmisen näkeminen on harvinaisuus, ja matka omiin harrastuksiin kestää bussilla neljäkymmentä minuuttia, koska bussin reitiksi on päätetty ne kaikki peräkammarit, jotta ne peräkammarin pojat saataisiin kyytiin.

Jotenkin melkein toivon, että nykyinen vuokraemäntämme lähtisi myymään tätä asuntoa, sillä ainakin saisimme siitä kourallisen rojalteja eli vuokraemäntä saisi siitä sakkoja. Olen myös kerennyt kiroamaan sen noita-akan syvimpään helvettiin ja jos minua ei nyt ympäristösuunnitteijan pestiin myöhemmin valita, voi manaaja olla yksi oikein hyvä vaihtoehto.

Tässä kun nyt stressaa tarpeeksi muuttoa ja siihen kuluvia rahoja, piti vielä takkikin mennä rikki ja kissalla on ilmeisimmin silmätulehdus, jota pitää nyt tässä tarkkailla mihin suuntaan se menee. Joten, tästä voisin päätellä, että olen vain pahapahapaha ihminen, joka on ansainnut kaiken tämän paskan ja ikävän niskaan tai ihmiset yksinkertaisesti on paskoja ja pahoja.

Mene ja tiedä sitten. Tekisi kokonaan mieli sanoa koko kaupungille adios ja muuttaa palmun alle juomaan Piña coladaa.

 

Huhtikuussa (eli ihan jo melkein viikon päästä) aloitan jonkinlaisen ostolakon. Jotenkin tuntuu, että viime aikoina olen vähäisiä rahojani käyttänyt melko turhiin asioihin. Siis juuri sellaisiin asioihin, mitkä eivät satu olemaan ruokaa ja vaikka ne ovatkin sattuneet olemaan syötävää, on ostoskoriin vähän turhan usein ja paljon eksynyt karkkeja ja suklaata.

Nyt siis seuraan, että kuinka paljon minulla menee rahaa ruokaan ja ne rahat mitkä olisivat menneet herkkuihin, kahviloihin, elokuviin tai kirpputoreille, menisi sitten sivuun "pahalle päivälle", vaikka nyt opiskelijana tätä pahan päivän varalle tulevaa rahaa tuskin kertyy mitään suuria kinoksia (jos nyt edes lainkaan mitään).

Mutta se voi olla mahdollista, jos oikeasti kaikki muut menot vie minimiin. Joku ehkä voisi ihmetellä ja kauhistella sosiaalisen elämän rajaamista (sillä kyllähän kahviloissa ja elokuvissa käynti luokitellaan erittäin sosiaaliseksi tapahtumaksi, varsinkin kun en niissä yksin istu). Mutta totuus vain on, että opiskelijana on pakko aivan ensimmäisenä leikata juuri näistä "turhista" menoista. Joko käyt elokuvissa ja kahviloissa tai syöt huonommin. Jälkimmäinen ei tule kysymykseenkään, joten leikkaan ensimmäisistä. Ja he ovat onnekkaita, joiden ei tarvitse tätä tehdä.

Ja ei nyt arkeni pyörikään ravintoloissa, kahviloissa ja elokuvissa juoksemisesta, mutta toisinaan vähän turhan usein niissä opiskelijana on tultu pyörittyä. Puhumattakaan kirpputoreista. Jotenkin tuntuu, että elelen juuri tällä hetkellä tässä omassa kulutuskuplassani, ja käteen helposti tarttuu vaatteita. Olen tässä kulutuskuplani aikana löytänyt kyllä muutaman aivan lempparivaatteita (mikä on hyvä), mutta välillä taas niitä kivoja vaatteita, joita kyllä käyttää, mutta niistä ei ole tullut toista ihoani. Ja koska opiskelijana ei pitäisi ostaa uusia vaatteita (ei edes kirpputoreilta), lähtee myös tällainen turhake elämästäni nyt useammaksi kuukaudeksi.

Saa nyt nähdä miten tämä ostoslakkoni pitää huhtikuusta kesäkuuhun, mutta yritetään. Sen olen kuitenkin itselleni luvannut, että deodorantin, hammastahnaa ja hammasharjan saan ostaa, jos sellainen tilanne tulee ja samoin myös bussikorttiin lisää aikaa. Muuten elellään nuukaillen!

Hiusongelmat. Siksi kutsun niitä kaikkia ongelmia, jotka ovat lähtöisin päästä, eli hiukset ja hiuspohja. Ja olen kärsinyt hiusongelmista jo aika monta vuotta, mutta pahimmaksi ne ongelmat muodostuivat yli kaksi vuotta sitten, vuonna 2012.

Mainitsin hiuspohjan ongelmistani jo tuona samaisena vuonna, jonka tähden vuoden 2012 kesällä lopetin kokonaan hiusteni värjäämisen, sillä yliherkistyin hiusväreille ja hiuspohjani oli varmasti juuri hiusvärien takia muuttunut kuivaksi, kutiavaksi ja veresti.

Jätin samalla lämpökäsittelyt pois ja monet hiusmuotoilutuotteet, sillä ne eivät vain yksinkertaisesti helpottaneet hiuspohjaani ollenkaan. Ja olin niin hukassa kuin vain voi olla, sillä minulla on juuri se tyypillinen suomalainen tukka, joka on hento, erittäin hento. Erilaiset lämpökäsittelyt mm. kihartamiset ja ilmakihartimella tyvikohotukset vain kuuluivat aamuuni, jotta sain edes jotenkin järkevältä näyttävän tukan.

Siirryin siis kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Kokeilin erilaisia shampoita, joista aika harva edes sopi niin kuivalle tukalle ja hiuspohjalle. Tiedän monia täysin luonnonkosmetiikan shampoita, jotka eivät sovi itselleni ja vain yhden, joka sopii (vaikkei se silloinkaan aivan paras ollut, siis silloin). Pidensin myös hiusten pesuväliä ja ostin itselleni luonnonkosmetiikan muotovaahtoja, jotka eivät ole niin hyviä pidon suhteen kuin pahiskosmetiikan, mutta tuovat kuitenkin edes sen pienen kuohkeuden, sen tarvittavan. Käytin myös neitsynkookosöljyä kuureittain, eli pistin sitä koko päiväksi hiuksiin, kiedoin huivilla enkä todellakaan poistunut kotoa koko päivänä, paitsi roskia viemään. Savinaamioon tutustuin myös ja se syväpuhdisti mukavasti ja toi ihanan kuohkean tukan.

Nyt tämän vuoden alussa kokeilin muuta kuin luonnonkosmetiikan shampoita. Niissä on lauryl sulfatea ainoana aineena, jota ei luonnonkosmetiikassa saa käyttää, joten kuitenkin hiukan parempi tuote kuin marketeista tai kampaamoista ostettavat kemikaalikoktailit. Ilokseni huomasin, että hiuspohjani on nyt virallisesti siirtynyt terveiden kirjoihin! Se ei kutise eikä ole juuri kuivakaan. Koska nyt on kuitenkin talvi on se minimalistisesti kuiva, mutta itse huomaan muutoksen kun vertaan edes sitä viime joulukuuhun.

Aion vielä jatkossakin kokeilla täysin luonnonkosmetiikan shampoita, mutta tällä hetkellä menen noilla puoliksi hyvillä. Tiedän myös, että kaikille luonnonkosmetiikan shampoot eivät vain käy, koska yksilöllisyys.

Nyt ainoana hiusongelmanani on liian hyväkuntoinen liukas tukka, mutta kai olen iloinen tuosta ongelmasta kuin siitä, että hiukset tippuvat päästä huonon hiuspohjan takia. 

Haaveilen uusista tatuoinneista. Lapaluuhun vanhan viereen kaveri, ranteeseen, reiteen, käsivarteen. Haluan niin paljon, etten enää edes kestä.

Haaveilen myös reissaamisesta. Jos nyt oikeasti hyvin käy ja valmistun kesällä, olen vapaa (ainakin valmistun kortistoon) ja voisin lähteä reissaamaan ulkomaille parin kuukauden ajaksi. Vaikka tehden töitä mitä epäilyttävimmissä paikoissa.

Ignorance

Okei, nyt tulee paatosta. Olen kauan ollut hiljaa, koska pelkään loukkaavani ihmisiä, vaikka lopulta loukkaaminen ei ole tarkoitukseni. Ei edes syyllistäminen. Mutta on kuitenkin turha olla hiljaakaan, toisinaan se voi avartaa. Mikäli tuntee syyllistyvänsä voi katsoa peiliin. Vanha sanonta pitää varsin hyvin paikkaansa; Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Olen saanut osakseni hiukan turhan usein kritiikkiä omasta elämänkatsomuksestani ja ruokavaliostani, sillä satun olemaan vegaani. Lähtökohtaisesti monen lähimmäiseni mielestä vain lihaa syömällä pysyy terveenä ja juuri vegaanius on omien ongelmieni alku ja juuri.

Olen elänyt jo yhdeksän vuotta ilman lihaa. Vegaaniudesta on tullut yksi suuri osa elämääni, josta en halua luopua. Se surettaa minua, kun en uskalla kertoa lähimmäisilleni, jos en voi hyvin, sillä minun näkemystäni kritisoidaan sanomalla, että tapatan itseäni. Mikäli söisin lihaa ja kertoisin jatkuvasta huimauksesta, se otettaisiin vakavasti ja mietittäisiin mistä se johtuu. Nyt minulle sanotaan, että se johtuu ruokavaliostani, sillä vegaanina en saa tarpeeksi vitamiineja tai syö tarpeeksi monipuolisesti. Lähtökohtana kaikki vaivani johtuvat ruokavaliostani, jopa kuukautiskivut.
 
Siirtyessäni kasvisruokavalioon, siirryin myös syömään monipuolisesti. Sekasyöjänä ruokavalioni oli paljon kapeampi kuin nyt, eikä kukaan sanonut, että sairaudet johtuivat siitä, etten syö monipuolisesti, koska söin lihaa. Monien mielestä liha on se ihme raaka-aine, joka pitää sinut terveenä, vaikka tutkimusten mukaan eläinperäiset ruoat ovat lähtökohtaisesti monien sairauksien takana mm. sydän- ja verisuonisairauksien, suolistosyövän ja diabeteksen, liikalihavuudesta nyt puhumattakaan (vaikka jälkimmäisen taustalla on toki monia muitakin tekijöitä).

On helppoa lähteä syynäämään toisen ruokavaliota, kun ei jakseta perehtyä omaan ruokavalioon ja tarkastella saako siitä tarpeeksi tarvittavia vitamiineja tai hivenaineita. Uskallan kuitenkin sanoa, että monet syövät aivan liian vähän kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä, jolloin myös saa varmasti liian vähän tarvittavia vitamiineja. Monipuolinen ruokavalio on täten kaiken a ja o. Ja valitettavan moni sekasyöjä tuttavistani koostavat sen kasvipuolen perunasta, riisistä tai pastasta. Mikäli koostaa ruokavalionsa oikein, pystyy elämään ja pysymään terveenä, ruokavaliosta riippumatta. Fakta kuitenkin on se, että ihminen siirtyy sekasyöjästä kohti lihansyöjää ja se pihvi on lautasen maailma. Joten, jos lautasella on läskisoossia ja perunaa tai tomaatti-kesäkurpitsa-linssikastiketta pastan kanssa, kumpi tuntuu terveellisemmältä, vaikka vieressä ei ole salaattia?

Olen muutenkin kuullut naurettavia selityksiä sille, miksi joku ei voi olla kasvissyöjä tai edes vähentää eläinperäisiätuotteita. En siis sano, että kaikki voisivat ryhtyä vegaaneiksi. Se on utopiaa, olen liian kyyninen ihminen luulemaan mitään sellaista. Ensinnäkin on olemassa se pieni marginaalinen vähemmistö, jotka eivät pysty luopumaan lihasta omien allergioidensa tähden. Mikäli olet allerginen kaikille palkokasveille, on todella vaikeaa löytää ruokavalioon tarvittavat proteiinit, se ei siis ole mahdottomuus (proteiinia saa kuitenkin lähes kaikista kasvikunnantuotteista, soija ja muut palkokasvit ovat kuitenkin kasvikunnantuotteiksi suurimmat proteiinilähteet), mutta hankalaa, ja tällöin kuuluisi olla erittäin kiinnostunut ruoan eettisestä näkökulmasta. Mikäli ei ole sitä kiinnostusta, kukaan ei jaksa panostaa. Tästä päästäänkin lopulta siihen suurempaan marginaaliin eli niihin, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen tavannut liian monia ihmisiä, joita ei voisi paskaakaan kiinnostaa se, mitä sille elävälle ollennolle tapahtuu ennen kuin se siirtyy kuolleeksi eläimeksi lautaselle. Joten voinen sanoa, että näihin kaatuu tämä utopinen maailma. Kaikkia ei kuitenkaan voi pakottaa ymmärtää omia näkemyksiään (ja toisinaan myös faktatietoa) minä tiedän sen, sillä vanhempani ovat varsin elävä esimerkki tästä.

Urheilevilta ihmisiltä kuulen, ettei voi olla vegaani, koska urheilee eikä lihakset kasva ilman lihasta saatua proteiinia. Kyllä, lihassa on todella paljon proteiinia, mutta ei palkokasveissa proteiinin määrä mikään olematon ole. Ensinnäkin yksi nimi, Patrik Baboumian. Saksan vahvin mies, järkyttävät lihakset. Ja niin vegaani. Voinen siis kysäistä, haltialtako Baboumian saa lihaksensa? Saadakseen lihaksia täytyy nostaa ns. rautaa ja syödä monipuolisesti, ja monissa tapauksissa syödä hiukan enemmän proteiinia. Proteiinia saa muustakin kuin herasta eikä maitotuotteet (eli rahka) ole ainoa urheilijan proteiinipyhimys. Jotenkin tuo ontuva syy vihastuttaa enemmän, kuin se, että rehellisesti sanoo, ettei voisi paskaakaan kiinnostaa ne tuotantoeläimet. Sillä jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin mikäli ihan oikeasti näkee/kokee tehotuotannon ja tuotantoeläinten elämän totaalisen vääryydeksi ja näkee sen epäeettiseksi, ei tue sellaista toimintaa lainkaan. Kerron pienen salaisuuden, ne lehmät murhataan pulttipyssyllä, kun tarpeeksi maitoa ei heru. Niin tietenkin sen jälkeen, kun ne on keinohedelmöitetty aika monta kertaa ja niiden poikaset on viety heti jokaisen synnytyksen jälkeen pois. Siinä teille eettistä menoa.

Toinen naurettava syy perustella lihansyöntiään, on meidän mahtavat kulmahampaat! Leijona ja hai vapiskaa, täältä tulee true lihansyöjä, räyh! Oletteko ikinä, ihan sattumoisin, nähneet gorillan kulmahampaita (niistä masiivisista lihaksista puhumattakaan)? Gorilla on täysin kasvissyöjä. Ihmisen ja gorillan DNA on myös 95-99 prosenttisesti samankaltainen. Ja jos nyt totta puhutaan, leijona saisi kaadettua ja raadeltua hampaillaan vähän paremmin sen riistaeläimen. Ihminen on siis sekasyöjä, joka voi olla syömättä lihaa tai vähentää sitä aika helvetin paljon enemmän nykyisiin lukuihin verrattuna.

Ja voin sanoa, että elin monta vuotta lakto-ovona tajuamatta itse millainen ristiriita lihattomuudella oli siihen, että käytin silloin tällöin maitotuotteita ja kananmunia. En vain yksinkertaisesti halunnut tietää enempää, ja vaikka tiesinkin, olin kykenemätön vielä silloin tekemään muutosta. Ignorance is bliss.

Eettisiin näkökulmiin ei kuulu pelkästään se, että ne tuotantoeläimet elävät tuotantotiloissa aika paskaa elämää, vaan myös se, että ne murhataan syötäviksi. Eli juuri tämän tähden en halua syödä riistaa tai itse pyydettyä kalaa, koska en pysty siihen. Näen sen vääräksi, mutta pystyn kuitenkin kunnioittamaan enemmän niitä ihmisiä, jotka oikeasti ovat tietoisia mitä tuotantoeläimelle tapahtuu, ja kuitenkin valitsevat kahdesta pahasta sen vähemmän pahan. Tekevät edes jotain oman ruokansa eteen (pienistä pisaroista kasvaa suuri puro). Kuitenkaan selittämättä minulle sitä paskaa kuinka se on eettistä, sillä eettistä lihaa ei ole olemassa, sillä eettistä murhaa ei ole olemassa. Voit ajatella niitä eläimiä, vaikka söisitkin maitotuotteita, kananmunia tai lihaa, mutta on turha kuitenkaan väittää, että oma "nautinto" tai "helpomman elämän tavoittelu" ei veisi siinä sitä pidempää kortea.

On siis turha lähteä kritisoimaan itselleni tärkeää eettistä valintaa, sillä se loukkaa minua, mikäli joku edes ehdottaa, että söisin mitään eläinperäistä ruokaa. En pystyisi kaiken tietämäni jälkeen syömään iloisesti pihviä, perunan ja maidon kera. Se, että valintojani kritisoidaan, tunnen, että juuri minua kritisoidaan ja sitähän se on. Läheiseni tietävät mielipiteeni, mutta en kuitenkaan paasaa joulupöydässä kinkun eettisyydestä tai vaadi, että koko perheeni viettäisi vegaanin joulun. Omista mielipiteistäni huolimatta, yritän olla kuitenkin tuomitsematta. Haluaisin edes kerran, että omat läheiseni kunnioittaisivat ja olisivat ylpeitä siitä millainen minusta on tullut.

Balladi 1

Tämä talvi on ollut yksi suuri vitsi. Unelmoin keväästä ja lämpimästä, sillä paleltaa nykyään vähän liikaakin sisällä, vaikka villatakki ja kaulahuivi olisivat päällä.

Saa nähdä kuinka monta takatalvea kerkeää vielä tulla, mutta minä olen jo totaalisen kyllästynyt a) harmaaseen vesisateeseen tai räntään b) harmauteen.

Helvetti, kesä tuu jo.

Heräsin tänään puoli kolme ja kun kello alkoi hiljalleen näyttämään kuutta, päätin luovuttaa sen suhteen, että nukahtaisin uudestaan.

En tiedä monelta menin nukkumaan, mutta kuvittelisin nukkuneeni edes vähintään sen kaksi tuntia.

Viime yö oli jotenkin äärettömän säälittävä unen suhteen, sillä en millään meinannnut nukahtaa ja onhan se nyt aika säälittävää herätä jo puoli kolmelta.

Elän välillä unettomuuden ja jatkuvan unen välissä. Välillä tuntuu, etten edes tiedä millainen on kultainen keskitie. Nyt voin vain arvuutella, kuinka kauan tämä unettomuus kestää, vai oliko tämä vain yksi sattuma.