Koulun päättymisestä on kuukausi. Ja tuntuu hullulta myöntää, mutta haluaisin koulun jo alkavan. Kyllä, kaipaan kouluun le shock gasp!
Olen kuitenkin kaksi vuotta tehnyt töitä, joista en ole sen koommin nauttinut. Lopulta, kun oikeasti pääsin sieltä pois ja opiskelemaan juuri sitä mitä haluan, tuntuu karvaalta olla neljä kuukautta poissa. Neljä helvetin pitkää kuukautta! Ja noista neljästä kuukaudesta olen kolme kuukautta töissä. Ja vannomalla vannoin, etten ikinä enää mene sinne takaisin.
Arvatkaa kenellä ei ole selkärankaa? Mutta tämä pieni optimisti uskoo tulevaisuuteen. Eikä se pieni kasvanut optimismi ole kuollut koulun myötä, vaikka oikeasti toisinaan siihen voisi olla syytä. Olkoon sitten niin, olen suuri naiivi ihminen, mutta minä uskon maailman pelastukseen.
Kerron salaisuuden, olen oikeasti onnellinen.
Voit luvata, että ens kesänä et mene enää sinne töihin ;) Ja se on vaan se 3 kuukautta! Sie kyllä selviät! Ja kohtahan sie tuut tänne ja sitte on Ilo ja tadaa, koulut alkaakii taas! :D
VastaaPoistaMä oonki luvannu etten mee sinne enää ens kesänä :D. Ja ksoka mullon harjottelua ens kesä ni ehä mää ees vois :P
VastaaPoistaJa mä tosiaan hoen ittelleni, että enää pari kuukautta. Pari kuukautta menee oikeesti nopeesti.
Ja muutenkii mää tuun sinne :P ja on Ilo ja mullon oikeesti koko hemmetin maailma käsissä halutessani!
Niinpä mä ajattelen taas positiivisesti ja selviydyn tästä kesästä kunnialla! :P