Kahdeksan päivää you know. Kahdeksan kitukasvuista ja rikkihapon katkuista päivää. Yritän olla laskematta päiviä ja tunteja (emävale, tunteja on jäljellä kuusikymmentäyhdeksän ja puoli, päiviä edelleen kahdeksan).
Mutta hiljalleen alan uskoa, että tämä elinkautinen mitä olen istunut, ei taidakaan olla ihan niin elinkautinen. Soitan kylkiluitasi, laiha rakkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti