Kahden viikon paossa olon jälkeen, koti tuoksuu ihan kodilta ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä haistan vaatteistani oman tuoksuni. Sen, jonka muut haistaa muttei itse. Kai pako on ollut ihan hyvä.
Tosin haluaisin paeta vielä uudestaan, vielä kauemmas. Kolmekymmentäkolme päivää.
torstai 5. tammikuuta 2012
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Special K
Taantuminen teini-ikään on saanut päätöksensä. Palasin kaiken alkuun ja juureen (sen lisäksi, että olen viettänyt liikaa aikaa porukoiden kotona).
On hyvä palata tämän taantuman kanssa oikeaan kotiin.
On hyvä palata tämän taantuman kanssa oikeaan kotiin.
Angie
Kolmekymmentäneljä päivää, enkä taida ehkä jaksaa odottaa. Haluan kuumankostean ilmaston, aurinkoa ja paon täältä pois.
Kolmekymmentäneljä päivää.
Kolmekymmentäneljä päivää.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Under My Thumb
Kävin uusimassa passini. Se on valmis viikon päästä, mutta mä en oikein taida olla vielä valmis matkalle. Tajuntaani ei ole vielä mahtunut: kolmekymmentäviisi päivää.
Tämän kolmenkymmenenviiden päivän aikana täytyy etsiä kunnon aurinkorasva, sillä huhutaan, että Laosissa saattaa olla lähes kaksikymmentäkahdeksan astetta lämmintä, mene ja tiedä. Itse käyn ainakin kurkkaamassa (sen kolmenkymmenenviiden päivän jälkeen).
Samalla ehkä pitäisi ostaa kevyitä housuja, sillä itse en taida kävellä viidakossa lyhyissä hameissa (joita kaapista löytyisi ihan älyttömästi), joten tutkin kirpputorit läpikotaisin ja ehkä taidan eksyä pakon edestä ihan oikeaan vaatekauppaankin. Ehkä viimein saisin ostettua itselleni jonkun hatunkin, mutta lippalakkia en päähäni pistä - enää ikinä.
Olen samalla taantunut teinivuosiini ja kuunnellut puhki Rollareita, Beatleseitä ja Ramonesia.
Tämän kolmenkymmenenviiden päivän aikana täytyy etsiä kunnon aurinkorasva, sillä huhutaan, että Laosissa saattaa olla lähes kaksikymmentäkahdeksan astetta lämmintä, mene ja tiedä. Itse käyn ainakin kurkkaamassa (sen kolmenkymmenenviiden päivän jälkeen).
Samalla ehkä pitäisi ostaa kevyitä housuja, sillä itse en taida kävellä viidakossa lyhyissä hameissa (joita kaapista löytyisi ihan älyttömästi), joten tutkin kirpputorit läpikotaisin ja ehkä taidan eksyä pakon edestä ihan oikeaan vaatekauppaankin. Ehkä viimein saisin ostettua itselleni jonkun hatunkin, mutta lippalakkia en päähäni pistä - enää ikinä.
Olen samalla taantunut teinivuosiini ja kuunnellut puhki Rollareita, Beatleseitä ja Ramonesia.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Gimme Shelter
Toisinaan ymmärrän Eternal Sunshine of the Spotless Mindin Clementineä ja Joelia. Sillä kyllä joskus saattaa olla juuri sellainen tilanne, jossa kai olisi ihan sallittua käyttää elokuvan metodia ja poistaa tapahtumia, ihmisiä ja ajatuksia pois omasta päästään. Eikä toisinaan elokuvan idea ei ole niin kamala, kun se aluksi oli.
Lopulta en ehkä kuitenkaan haluaisi oikeasti poistaa päästäni mitään. Ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind on oikeasti edelleen niin kamala elokuva, niin kuin aluksi.
Lopulta en ehkä kuitenkaan haluaisi oikeasti poistaa päästäni mitään. Ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind on oikeasti edelleen niin kamala elokuva, niin kuin aluksi.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)