Jesus Fever

En voi odottaa enää syksyä ja sen keikkoja. Liput Jens Lekmanin keikalle, check. Liput Grimesin keikalle, check.

Ehkä tätä keikkailun tarvetta tyydyttää ensi viikon Kuudes aisti, check ja check.

Pass This On

Ehkä toisinaan täytyy olla järjetön ilta ranskalaisten kanssa ja kulkea pitkin Helsinkiä pyörän tarakalla.

Colours

Rakastan sitä tunnetta, kun on pakahtua niin suuresta onnesta ja rakkaudesta, ettei voi muuta kuin hymyillä, ihailla Tanskan rannikon kauneutta ja todeta kesän olevan siellä nyt ja aina.

Tanska sai silloin anteeksi kalliit hintasta, sillä sain vastineeksi täyden onnen ja olin pakahtua. Ja kannan sitä tunnetta hihassani, sillä siellä se on turvassa ja lähellä sydäntäni.

Eikä sitä tunnetta voi voittaa yhtään juuri mikään.

 

Nuori ja Kaunis

Itävalta on ihana. Ja ehkä tällaisesta ympäristöstä ei halua palata takaisin. Mutta huomenna reissun osa kaksi alkaa: road tripillä takaisin Suomeen.

Viikko vierinyt liian nopeasti (ja missiona matkaseuralainen haluaa yhden fling thingin).

Sunnuntailapsi

Itävalta ja parhaimman jälkiruuan etsiminen jatkuu. Voisin jäädä tänne jonnekin matkalle.

Nuoruus

Paras ilta ikina: kasvismatot, live jazzia ja keltaiset sadeviitat. Ja olutta kahdella eurolla (vaikka se edelleen on maailman pahinta juomaa, ever).

Torn

Budapest oli ihana, kuuma ja aurinkoinen. Ja jopa tallaiselle ihmiselle, joka palelee kaikkialla ja rakastaa taysin aurinkoa ja lampoa joutui toteamaan asteita olevan jo hiukan liikaa.

Hostelli Budapestissa oli ihana boheemi hippikommuuni ja nyt Prahassa ihan tavallinen hostelli tuntuu pelkalta Big Brother 24/7 talolta, jossa videokamerat valvovat lahes kaikkialla.

Junamatka Budapestista Prahaan kesti seitseman tuntia, jossa ilmastointi oli pelkka unelma. Mutta istuessa lahes kaksitoista tuntia viime helmikuussa ilmastoimattomassa bussissa katupolya niellen, matka tuntui taalla unelmalta. Eika istuminen junassa ollut yhtaan kamalaa, vaan oikeastaan se lepo tuli tarpeen.

Ja ei sita matkaa voi pitaa minaan muuna kuin eeppisimpana ikina, silla pari unkarilaista miesta pyysivat opettamaan heille suomalaisia kirosanoja, halusivat osallistua hienoon miniquiziin, vaikkeivat osanneet kielta ja sai innostua maailman pisimmista tunneleista.

Ehka kaiken kruunaa lopulta se, etta vihdoin Prahassa pesulaa etsiessa oli pakko levitella likaisia alushousuja kadulle. Se ei sitten riittanyt, etta viime maaliskuussa levittelin alushousujani Turun bussiin. Ehka se vain on kohtaloni.

Rakastan tata reissua tahan asti!