The Future

Punajuuren vihaaja, osti säkillisen punajuuria ja teki punajuurilaatikkoa! Elämässäni punajuuri on ollut kaltoinkohdeltu ja väärinymmärretty. Lopulta punajuuri voi olla hyvää ja onkin, kunhan borssikeittoa ei tarvitse ylettömästi syödä.

Uunikasvikset punajuurella toimii täydellisesti ja olen ihmetellyt miksi olen niin kovin sanoin punajuurta haukkunut. Ehkä tämä on vain luonnollinen suunta. Eli siis punajuurilaatikkoa, nam.

Headlock

Kävin viikonloppuna Helsingissä Pikku Roobertinkadun Vegemestassa syömässä. En ollut aikaisemmin siellä käynyt ja halusin testata mistä kaikki puhuu, vaikka toisaalta joidenkin mielestä safka ei ole kovin hääppöistä.

No, ei se oikein ollutkaan. Bataattiranskalaiset oli todella hyviä ja niitä suosittelenkin kernaasti! Hampunsiemenhampurilainen oli muuten ihan hyvää, mutta se valkosipulin määrä! Ihan jumalattoman paljon.

Ja se valkosipulin maku ei lähtenyt suusta, vaikka söi pastilleja, pesi hampaat, käytti älyttömän vahvaa suuvettä. Persilja tuntui olevan sitten se viimeinen aines, jolla järkyttävät valkosipulit sai pois.

Muuten ruoka ei oikein ollut mitään Veganissimon tasoa, ei todellakaan. Paremmin (ja huomattavasti edullisemmin) voi kuluttaa rahansa Veganissimossa, joka täyttää siinä mielessä halvemmin kuin Vegemesta, koska Veganissimossa on buffet.

Mutta kukin tyylillään, ehkä taidan vain olla sellaisen vegaanisen peruskotiruuan ystävä, enkä niinkään rakastu hampurilaisiin.

Francis

Siinä missä eilinen salitreeni ja uinti lässähti kuin lehmän häntä lähes pyörtymisen takia (ja kahden tunnin tavoitteesta toteutin vain tunnin) niin tänään sitten meni paljon paremmin!

En edes tiennyt, että puolen vuoden kunnon liikkumisen jälkeen, ei saa liikaa rehkiä. Mutta lopulta, kun sai salilla tehdä kaikessa rauhassa (ennen senioreiden rynnäkköä) viisikymmentä minuuttia ja ylittää itsensä lopulta uimalla kilometrin, tulee lopulta fiilis, ettei se kunnon koheneminen olekaan ihan saavutettamattomissa.

On ehkä hiukan järkyttävää huomata, että tällainen liikunnanvihaaja oikeasti oppii rakastamaan sitä. Kipu lihaksissa on lopulta ystävä.

Ennen Kuin Kuolen

Miten niin pieni asia kuin uudet verhot, saa täysin uuden ilmeen aikaiseksi. Ja ihmisen niin onnelliseksi. Kiitos Uff ja tasarahapäivät, en enää ikinä kyseenalaista sinua.

Gasoline Girl

Tämä liikunnanvihaaja aloittaa huomisesta treenaamisen.

Helsinkiin muuttamisen jälkeen on tullut jätettyä liikunta vähemmälle (naurettavuuksiin, sitä ei ole ollut!) ja vaikka paino nyt ei ole noussut yhtään, olo on kuin löysällä salaatilla.

Vihani liikuntaa kohtaan syntyi jo ala-asteella, jolloin tyttöjen koululiikunnassa hauskuus unohdettiin ja kiinnitettiin huomio lähinnä suorituksiin ja voittoon. Ja voin sanoa, ettei minua kauheasti kiinnostanut saada koripallosta naamaan, koska vihaiset häviäjätytöt päättävät heitellä koripalloja joukkueensa tyttöjen naamoille.

Niinpä siitä sitten syntyi ajatus, ettei liikunta voi olla kivaa, koska koko ajan pitää varoa ja olla liian hyvä ja taipua sellaisiin sfääreihin, joihin en yksinkertaisesti pysty. Lopulta se meni sitten siihen, etten edes yrittänyt liikunnassa yhtikäs mitään. Olin juuri se rasittava pieni tyttö liikunnantunnilla, joka teki kaiken puoliteholla.

Hiljalleen liikunnasta on muuttunut sellainen ihan jees. Ei kovin kamalaa, mutta ei vielä mitään kovin ihanaakaan. Mutta lähinnä sen urheilun jälkeen tulee tosi hyvä olo! Rehkiminen ei ole ihanaa, mutta sen jälkeinen olotila on, joten sounds like a deal. Puhumattakaan terveydestä, ei sitä enää tästä nuorennuta ja hyvän kunnon kasvattaminen tulee vanhemmiten vaikeammaksi ja vaikeammaksi.

Suostun siis rehkimään salilla tunnin kolme kertaa viikossa (lisäksi uimaan salin päätteeksi, koska se on oikeasti liikuntaa, joka on kivaa) ja koska Malminkartanossa on järkyttävän korkea huippu (originellisti Malminkartanonhuippu), missä on helvetin paljon rappusia, en näe pahitteeksi toisinaan kävellä sinne (sieltä näkee myös Senaatintorin!).

Tiedä sitten miten tämä järkyttävä uho ja into katoaa ajan myötä, mutta tällä kertaa ihan oikeasti yritän! Aion saavuttaa tavoitteeni ja saada vyötäröstä pois kolme senttiä (tiedä sitten onko se oikeasti saavutettavissa vuodessa).

Ja ensimmäistä kertaa elämässä lähden laskemaan kaloreita...       

Muerte Midi

Jos olen ennen luullut suomalaisten juovan paljon ja tykkäävän bilettää, olin täysin väärässä. Venäläinen tyttö kertoi tarinoita villistä pohjolasta (enemmänkin siis Moskovasta) ja kuuntelin tarinoita epäuskoisena.

Me suomalaiset olemme venäläisiin verrattuna täysin raittiita, emmekä koskaan kajoa pulloon. Plus käytämme baarissa viisi kertaa vähemmän rahaa kuin itänaapurit (jos se edes osuu lähemmäs, itse käytän ehkä vain kymmenesosan!)

Silti oli ihana kävellä pyryttävässä Helsingissä, käydä syömässä parhaassa vegeraflassa (oi Veganissimo, mitä teinkään ennen sinua?) ja tutustuttaa Kallion ilot itänaapurillemme.

Ehkä en sittenkään ole aivan valmis muuttamaan Helsingistä pois, en jaksa odottaa kesää!

Wild Thing

Pakkasten käännyttyä plussalle ja vettä tihkuttaen non-stop, Helsingistä on muuttunut pelkkä kuolemankenttä.

Kuolemankentästä huolimatta, kävelin Töölössä vuoden vaihtuessa ja katselin rakettien sinkoutuvan taivaalle, kun muutamat (aika monta oikeastaan) humaltuneet ihmiset liukastelivat edelläni.

Vuosi vaihtui ja univelat siirtyivät vielä tällekin vuodelle, mutta kahviin en koske.