Kun muut menevät tulevana viikonloppuna Joensuuhun Ilosaarirockiin, päätin sitten ostaa liput Tallinnaan. Vain koska voin (ja koska Ilosaaressa olisi ollut vain yksi esiintyjä, Sigur Rós, jonka olisin halunnut nähdä, tuli halvemmaksi paeta vain maasta pois)
Toivon siis aurinkoista ja lämmintä säätä, sillä edessä on melkein pidempi viikonloppu, sillä pääsen huomenna jopa kahdelta töistä. Mothers little helperitkään eivät voi surettaa, sillä lopulta niiden ansiosta jaksan olla jälleen virkeä.
torstai 11. heinäkuuta 2013
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Train to Pluton
Vietin eilen äärettömän ihanan päivän, johon mahtui paljon hymyjä ja aurinkoa ja surku oli tiessään, koska kuka nyt voisi olla suruissaan, kun menee Linnanmäen vanhaan vuoristorataan ja ihan varmasti on lentämässä korkealla.
Eikä englanninkieleni ollut mennyt ruosteeseen, enkä antanut sen häiritä, ettei väsyneenä puhumisesta tullut mitään, koska pitkästä aikaa tunsin itseni väsyneeksi ilman mitään lääkkeitä.
Maailma pyörii edelleen omalla radallaan ja minä sen mukana. Siihen alkaa ehkä hiljalleen tottua, siihen uuteen kulkusuuntaan.
Eikä englanninkieleni ollut mennyt ruosteeseen, enkä antanut sen häiritä, ettei väsyneenä puhumisesta tullut mitään, koska pitkästä aikaa tunsin itseni väsyneeksi ilman mitään lääkkeitä.
Maailma pyörii edelleen omalla radallaan ja minä sen mukana. Siihen alkaa ehkä hiljalleen tottua, siihen uuteen kulkusuuntaan.
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Facing That
Kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä omenaviinietikka hiushuuhtelua shampoon jälkeen. Tarpeekseni, kun olin lueskellut kuinka shampoon jälkeen pitäsi saada omenaviinietikalla hiussuomut suljettua, päätin kokeilla.
Tunnen itseni hipimmäksi kuin ikinä, ja siinä pää alaspäin taivutettuna ja omenaviinietikkavettä hiuksiini kaataessa mietin, mitä kaikkea olen oikeasti valmis kokeilemaan.
Voin sanoa, että sen jälkeen hiukset haisevat viinietikalle (mikä on oikeastaan aika etovaa) enkä todellakaan vielä tiedä tuleeko hiuksista kauniin kiiltävät ja kimmoisat. Sen tosin voin varmaksi sanoa, että seuraavalla kerralla laitan oikein tuhdisti seokseen eteeristäölyä, sillä viinietikka on yksinkertaisuudessaan hajuna jotain aivan järkyttävää.
Toivon hartaasti, että se ei oikeasti haise hiuksissa kuivana.
Tunnen itseni hipimmäksi kuin ikinä, ja siinä pää alaspäin taivutettuna ja omenaviinietikkavettä hiuksiini kaataessa mietin, mitä kaikkea olen oikeasti valmis kokeilemaan.
Voin sanoa, että sen jälkeen hiukset haisevat viinietikalle (mikä on oikeastaan aika etovaa) enkä todellakaan vielä tiedä tuleeko hiuksista kauniin kiiltävät ja kimmoisat. Sen tosin voin varmaksi sanoa, että seuraavalla kerralla laitan oikein tuhdisti seokseen eteeristäölyä, sillä viinietikka on yksinkertaisuudessaan hajuna jotain aivan järkyttävää.
Toivon hartaasti, että se ei oikeasti haise hiuksissa kuivana.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Skying High
Vietin tänään hermolomapäivän Helsingin Kalasatamassa ja Ihanassa Kahvilassa.
Koska aurinkoa ei koskaan voi vain olla liikaa, on ihana nauttia merituulesta ja auringosta ja katsella merelle. Vaikka Ihana Kahvila on jossain hornassa keskellä rakennustyömaata, se on ehdottomasti kahvila, missä Helsinsingissä pitää käydä.
Koska siellä saa katsella merelle, istua säkkituolissa ja haistaa merituulta.
Koska aurinkoa ei koskaan voi vain olla liikaa, on ihana nauttia merituulesta ja auringosta ja katsella merelle. Vaikka Ihana Kahvila on jossain hornassa keskellä rakennustyömaata, se on ehdottomasti kahvila, missä Helsinsingissä pitää käydä.
Koska siellä saa katsella merelle, istua säkkituolissa ja haistaa merituulta.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
We Raise Our Hearts
Kun tuntuu, että maailma kaatuu niskaan, on aina hyvä hengittää syvään ja rauhoittua. Onneksi on aina ihania ystäviä, jotka osaavat kulkea pienenä Samu Sirkkana olkapäällä.
Ei se maailma kaatunutkaan, ihan samalla liikeradalla se on. Ja hiljalleen kyyneleiden jälkeen osataan hymyillä ja nautia musiikista, koska sen kanssa on aina yhtä.
Ei se maailma kaatunutkaan, ihan samalla liikeradalla se on. Ja hiljalleen kyyneleiden jälkeen osataan hymyillä ja nautia musiikista, koska sen kanssa on aina yhtä.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
How Will I Know / All That We Had Is Lost
Koska on ilta, itkeneet silmät ja melankolia. Kaikki tiivistyy tähän ja haaveisiin ja bändiin, joka on melkein kuin M83.
Choking
Onnellisuus on aivan pienistä asioista kiinni. Ei aina, mutta toisinaan.
Sen tähden onkin niin vaikea tehdä suuria päätöksiä, mitä onnellisuuteen tulee, sillä pitäisi tietää mitä oikeasti haluaa.
Enkä oikein tiedä mitä haluan, paitsi sen, että omistan liian vähän omaa aikaa ja saan nukuttua ihan liian vähän.
Mutta aurinko jaksaa edelleen hymyilyttää ja haluan uskoa siihen, kun itse sulkee jonkun oven, on aivan varmasti unohtanut jonkun ikkunan raolleen.
Sen tähden onkin niin vaikea tehdä suuria päätöksiä, mitä onnellisuuteen tulee, sillä pitäisi tietää mitä oikeasti haluaa.
Enkä oikein tiedä mitä haluan, paitsi sen, että omistan liian vähän omaa aikaa ja saan nukuttua ihan liian vähän.
Mutta aurinko jaksaa edelleen hymyilyttää ja haluan uskoa siihen, kun itse sulkee jonkun oven, on aivan varmasti unohtanut jonkun ikkunan raolleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
