On aina ihana huomata stressaavansa kaikesta niin paljon, että migreeni iskee.
Joten kiitos Kela tästä mukavasta läksiäisestä.
Joka tapauksessa yritän olla stressaamatta lomasta (sillä ei siitä yksinkertaisesti saa stressata) ja tukahdutan jo hiukan hiipuvan migreenin lukuisten täsmälääkkeiden alle.
Menen sinne minne kuulun. Auringon alle lämpimään ja palaan (tai ainakin yritän) jälleen Suomi sydämessäni.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Endless Blue
Rakkauteni Kelaan on ja pysyy, täysin muuttumattomana. Se on yhtä vankkumaton kuin itkumuuri.
Ja taisin valehdella etten vihaa ketään. Kela pääsi tähän nollalistaani ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle sijalle.
Ja taisin valehdella etten vihaa ketään. Kela pääsi tähän nollalistaani ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle sijalle.
Asfaltti Polttaa
Kun pitkät jää pahasti päälle, rientää kahvi pelastajaksi. Henkilökohtainen vapahtajani.
On kuitenkin melko säälittävää, ettei kahvilakkoni kestänyt kolmea päivää pidemmälle.
On kuitenkin melko säälittävää, ettei kahvilakkoni kestänyt kolmea päivää pidemmälle.
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Oceans Burning
Sateisten ja ikävien päivien vakio on: minttuteetä, hyvä kirja ja musiikkia.
Ei sitä juuri kaipaa muuta, sillä lopulta Oceans Burning pelastaa ja tee lämmittää mukavasti.
Ei sitä juuri kaipaa muuta, sillä lopulta Oceans Burning pelastaa ja tee lämmittää mukavasti.
Something Good Can Work
Kuka olisi arvannut, että pikkukaupunkisyndroomasta kärsivä voi oikeasti päästä siitä eroon?
Enkä jaksa välittää siitä, että lähipiirissäni ollaan yllättyneitä siitä, että oikeasti tykkään Helsingistä ja etten ihan heti ole muuttamassa mihinkään pieneen kaupunkiin.
Mutta, koska on aina kärsittävä jostain syndroomasta, bussisyndroomani on kasvanut astetta pahemmaksi. Ei ole aina mukava torkahtaa bussiin, varsinkaan silloin, kun sitä täytyy käyttää useasti päivän aikana.
Enkä jaksa välittää siitä, että lähipiirissäni ollaan yllättyneitä siitä, että oikeasti tykkään Helsingistä ja etten ihan heti ole muuttamassa mihinkään pieneen kaupunkiin.
Mutta, koska on aina kärsittävä jostain syndroomasta, bussisyndroomani on kasvanut astetta pahemmaksi. Ei ole aina mukava torkahtaa bussiin, varsinkaan silloin, kun sitä täytyy käyttää useasti päivän aikana.
A Letter to Elise
Se on aina yhtä hienoa huomata aamulla kävelleensä unissaan, sillä lopulta mustelmat polvissa ovat lisääntyneet ja vaatteet on viikattu kauniisti tuolille.
Reissuun on toki äärimmäisen ihana mennä, mutta olisin mielissäni ennemmin siitä, että pakkaan silloin kun muistaisin siitä jotain.
Reissuun on toki äärimmäisen ihana mennä, mutta olisin mielissäni ennemmin siitä, että pakkaan silloin kun muistaisin siitä jotain.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Summer Skin
Koska täytyy olla näitä päivä, kun ulkona sataa vettä, muistaa millainen oli silloin kuusitoistavuotiaana, pinkkitukkaisena, Bush-vastaisena (pinssit ja kaikki) ja huulilla kareili huudot "Turkis on turha, turkis on murha!"
Ja silloin kuvitteli maailman olevan yksin ja vain minun. Eikä sitä kapinaa voinut pidätellä mikään ja kuljin koppavasti pitkin käytäviä, sillä jokainen tielleni osuva oli täysi kusipää.
Ehkä suurin kusipää taisin olla minä, leikkien toisten tunteilla ja katumatta osui askel toisen eteen. Mutta nyt monta vuotta viisastuneena (Ramonesin, The Curen ja The Clashin tähdittämänä) rakastan sitä pehmeyttä ja lempeyttä, mikä täällä nykyään asustaa.
Ja silloin kuvitteli maailman olevan yksin ja vain minun. Eikä sitä kapinaa voinut pidätellä mikään ja kuljin koppavasti pitkin käytäviä, sillä jokainen tielleni osuva oli täysi kusipää.
Ehkä suurin kusipää taisin olla minä, leikkien toisten tunteilla ja katumatta osui askel toisen eteen. Mutta nyt monta vuotta viisastuneena (Ramonesin, The Curen ja The Clashin tähdittämänä) rakastan sitä pehmeyttä ja lempeyttä, mikä täällä nykyään asustaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)