Candy

Ylikuuntelu on ihan sallittua. Lattia ei ole koskaan tuntunut pehmeämmältä.

 

Where Damage Isn't Already Done

Worldwatch instituutin Maailman tila-kirjat on aina melko masentavia. Se kaikki tiedetään kulutuksesta, ruuasta, ilmastonmuutoksesta, kestämättömästä maataloudesta ja kaikesta, mutta kukaan ei tee asioille mitään!

Ehkä se sitten olen minä, joka vaipuu liian helposti äänettömään epätoivoon. Mutta sen tiedän, että varmasti aion tehdä omalta osaltani jotain ja lisään multaa siihen hautakuoppaan, jota kaivamme.

En suostu olla yksi niistä haudankaivajista!

Brandenburg

Miksi aina lähtökohtaisesti ajatellaan, että sodassa kuolee aina siviilejä? Miksi se on ihan hyväksyttävää? On jotenkin naurettava lähteä jaottelemaan sodan osapuolet hyviksi ja pahoiksi, sillä lopulta sellaista jaotelmaa ei ole.

Voittajat sanelevat historian. Se on mennyt aina niin. Se mitä historiankirjoissa luetaan, on kirjoittanut lähes poikkeuksetta aina se, joka kuuluu voittajiin.

Siviiliuhreilta säästyttäisiin, mutta siviilien kuolemat haurastuttavat koneistoa. Se on myös hyvä keino saada vastapuoli erittäin vihaiseksi ja oravanpyörä kasvaa kasvamistaan.

Toisessa maailmansodassa liittoutuneet pommittivat järjestelmällisesti siviilejä. Ensiksi se ei ollut tarkoituksena ja ajatusta pidettiin vastenmielisenä, mutta siihen taivuttiin. Lähinnä saadakseen Stalin ymmärtämään, etteivät Britit tule pettämään Neuvostoliittoa kuten Hitler oli tehnyt.

Ja sitten siviilien pommittaminen on ihan fine. Kaikki on fine, kunhan saadaan sota loppumaan. Ja se on äärimmäisen oksettavaa.

On oksettavaa ajatella, että tarkoitus pyhittää keinot (olivat ne millaisia tahansa), sillä lopulta ilman siviilejä ei voi sotia. Ehkä se on lähtökohtaisesti juuri niin, ei olisi sotaa, jos ei olisi siviilejä.

Lähtökohtaisesti en voi sanoa, että sodassa jaotelmat hyviin ja pahoihin toimii. Jokainen on sodassa paha. 

Logic of a Friend

Koska elämä on tehty luppauksista, lupaan olla paljon tarkkaavaisempi ja elellä vähän vähemmän omassa maailmassani.

Ihan sen tähden, jottei tarvitse myöhästyä busseista, jotka sattuvat olemaan etuajassa enkä tajua pysäyttää sitä. Kävellä tuttujen ihmisten ohi, koska en vain sattunut näkemään heitä. Tai ihan jo sen tähden, ettei aina tarvitse liikenteessä todeta "Vitsi, meinasin taas jäädä auton alle."

Voisi sitä toisinaan todeta syyksi oman hiusten värin. Mutta kuten peilini sanoo: I'm so bloody blonde sometimes.

Viinitarhaa

Siinä vaiheessa, kun on ollut hereillä kaksi tuntia ja ottaa pian sen jälkeen kahden tunnin päiväunet, voi todeta lomailun olevan melko säälittävää.

Tai sitten oikeasti hyväksyä alhaisen hemoglobiinin ja sortua jälleen yhden rautakuurin kouriin ja toivoa, että ikuinen huimaus lähtisi myös siinä sivussa.

Mutta kahvi, mikä ihana tekosyy!

Sulka

Toisinaan haaveilen sellaisesta elämästä, jossa omistaisin mahdollisimman vähän. Haluaisin kyetä pakkaamaan elämäni pieneen laukkuun ja tilaisuuden tullen kyetä muuttamaan vaikka maailman ääriin.

Pelkään juurtumista, vaikka lopulta siihen pitäisi elämässä tähdätä. Tiedän jo lukuisia kaupunkeja ja paikkoja, joissa en missään nimessä enää haluaisi asua tai haluaisi edes yrittää asua.

Ja kuitenkin elämässäni on kolme kaupunkia, jossa eläminen olisi mielekästä. Ja asun yhdessä niistä.

We Are the Sleepyheads

Tykkään enemmän olla tekemättä elämässä mitään valintoja, sillä uskon vakaasti "ota ne molemmat" periaatteeseen. Tosin mikään muu periaate ei ole kussut niin pahasti.

Niinpä luultavimmin vanhempieni suureksi onneksi, he voivat lopettaa sen minulle mitoitetun kellarin rakentamisen, sillä päätin luopua vaihdosta. Ainakin thus far.

Siirrän haaveeni Afrikkaan, Intiaan ja Etelä-Amerikkaan. Kaikkea ei voi tässä elämässä (valitettavasti) saada, joten priorisoin.

Koska valitsin Laosin helmikuussa, se sulki Afrikan tältä kesältä. Vaihtoni sulkisi monia ovia (eikä niitä ikkunoita saa avattua, joten thänks Jesse-setä), yritän hankkia taas vaihteeksi oikeita töitä ja säästää. Ja yrittää päästä jonnekin eri mantereelle.

Tietenkin, jos joku voittaa lotossa ja ei millään keksi mitä niillä rahoilla tekisi (just joo!), niin tälle suuruudenhullulle opiskelijalle voi kyllä lahjoittaa pari tonnia!