Miksi aina lähtökohtaisesti ajatellaan, että sodassa kuolee aina siviilejä? Miksi se on ihan hyväksyttävää? On jotenkin naurettava lähteä jaottelemaan sodan osapuolet hyviksi ja pahoiksi, sillä lopulta sellaista jaotelmaa ei ole.
Voittajat sanelevat historian. Se on mennyt aina niin. Se mitä historiankirjoissa luetaan, on kirjoittanut lähes poikkeuksetta aina se, joka kuuluu voittajiin.
Siviiliuhreilta säästyttäisiin, mutta siviilien kuolemat haurastuttavat koneistoa. Se on myös hyvä keino saada vastapuoli erittäin vihaiseksi ja oravanpyörä kasvaa kasvamistaan.
Toisessa maailmansodassa liittoutuneet pommittivat järjestelmällisesti siviilejä. Ensiksi se ei ollut tarkoituksena ja ajatusta pidettiin vastenmielisenä, mutta siihen taivuttiin. Lähinnä saadakseen Stalin ymmärtämään, etteivät Britit tule pettämään Neuvostoliittoa kuten Hitler oli tehnyt.
Ja sitten siviilien pommittaminen on ihan fine. Kaikki on fine, kunhan saadaan sota loppumaan. Ja se on äärimmäisen oksettavaa.
On oksettavaa ajatella, että tarkoitus pyhittää keinot (olivat ne millaisia tahansa), sillä lopulta ilman siviilejä ei voi sotia. Ehkä se on lähtökohtaisesti juuri niin, ei olisi sotaa, jos ei olisi siviilejä.
Lähtökohtaisesti en voi sanoa, että sodassa jaotelmat hyviin ja pahoihin toimii. Jokainen on sodassa paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti