It's Real

Rakas äiti,

kiitos kaikesta huolenpidosta ja välittämisestä. Kiitos myös kaikesta ohjeistuksesta ja hyvästä kasvattamisesta, sillä ei minusta kai nyt ihan kauhea tytär tullutkaan (vaikka paljon kapinoinkin).

Ja kai olen myös kiitollinen siitä raiskaushälyttimestä, jonka lahjaksi annoit. Se on hyvässä tallessa kirjahyllyni laatikossa.

On se oikeasti ihan mukavaa, että toisinaan soittelet ja ilmoitat heti tervehdyksen jälkeen, ettei sinulla ollut juuri mitään asiaa, kunhan vain soittelet. Siitäkin huolimatta, vaikka hiukan siitä nurisenkin.

Haluaisin kuitenkin ilmoitusluontoisesti kertoa, etten aina pysty matkustamaan kotiin. Sillä ihan joka viikonloppu ei siellä tarvitse käydä. Ei aina ole katsos sitä aikaa tai rahaakaan. Minulla on myös kuitenkin ystäviä ja niitä ihmissuhteita tarvitsee huoltaa. Mutta yritän käydä kotona niin usein kuin kykenen, usko pois.

Niin, ja ei aina niistä poikaystävistä tarvitse kysellä. Ei tarvitse pelätä, että karkaisin salaa Vegasiin ja siellä vihille. Usko tai älä, se ei kuulu suunnitelmiini. Siihen myös tarvitsisi sen poikaystävän, jonka kanssa karata. Ja vaikka tykkään ilmoittaa seurustelevani ainakin kymmenen ihmisen kanssa, ota huomioon sarkasmini.

Ja toivoisin, että vihdoin ymmärrät, että poika ja tyttö voivat olla vain kavereita. Niitä ne vain sattuvat olemaan, joten älä kiitos suunnittele niitä häitä!

Olen otettu, että olet toisinaan toilailuistani huolissani, mutta ehkä se vain kuuluu ikään. Älä siis turhaan stressaa, ei sitä mitenkään pahasti ole koskaan käynyt. Mutta tiedoksi myös, ettei ihan kaikki virheeni elämässäni ole toilailuja, se vain on elämää.

Niin ja anteeksi, että yläasteella väärensin allekirjoitustasi pariin laittomaan poissaoloon, mutta kaippa ymmärtänet asian, silloin leikeltiin lehmän sydäntä.

Thanks mutsi. Älä stressaa, äläkä ole huolissasi.

Ja ps. kaikkiin ongelmiin ratkaisu ei löydy villakoirista, joten pliis älä osta sellaista!

Tyttäresi

-T