Viikko sitten katsoin A-Studion jutun turkistarhauksesta ja kansalaisaloitteesta turkistarhauksen kieltämisestä Suomessa.
On kovin absurdia, että turkistarhauksella oikeasti elätetään perheitä. On absurdia ajatella, että siellä on oikeasti ihan tavallisia ihmisiä töissä. Koko hemmetin elinkeino on niin absurdia!
En voi ymmärtää sitä, miten on ihan ok tuottaa kasoittain eläimiä pelkän turkin tähden. Antaa niiden elää naurettavan pienessä, verkkopohjaisessa ja virikkeettömässä häkissä. Mutta niin, eihän ne elä siellä kuin muutamia kuukausia, joten little missery is no missery!
Ja vitsit, niillähän on siellä myös kavereita. Ne eläimet eivät joudu olemaan yksin! Eikä niiden tarvitse pelätä luonnossa, sillä koko ajan saa ruokaa ja juotavaa elääkseen. Reviiriäkään ei tarvitse puolustaa, kun ei ole mitään mitä puolustaa. Niillä on sellaiset kissanpäivät siellä, että luonnossa olevat eläimet ovat niin kateellisia!
Mutta ei, ei sellaiset olot ihmisille. Me olemme sentään ihmisiä. Tunteellisia ja fiksuja olentoja, joten eihän me oltaisi onnellisia pienessä huoneessa. Katsos, ihminen tarvitsee virikkeitä, tilaa, kontakteja. Ihminen ei olisi onnellinen pienessä huoneessa, vaikka ruokaa ja juotavaa tulisi massoittain.
Eläimelle se on tosin ihan ookoo ja jopa suotavaa. Onhan se kuitenkin vain eläin ja me kyllä välitämme niistä eläimistä siellä häkeissä. Sen todistaa jo se, että ruokaa ja juotavaa saa!
Toisinaan on jotenkin naurettavaa kuulla olevansa itse erkaantunut luonnosta, mutta kukakohan se oikeasti on sieltä luonnosta erkaantunut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti